Sinnikäs Kirittäret eteni 8. kerran finaaleihin viimeisen 9 vuoden aikana

Keskiviikkoilta tarjosi äärimmäisen jännittävän ja sarjan parhaan välierätaiston. Katsomossa oli tunnetta ja kovimmilla kannattajilla jännitys oli aivan infernaalinen. Kylmä hiki iski pintaan aina Porin sisävuorolla ja välillä piti oikein keskittyä, jotta sai pallealihakset laukeamaan jännitykseltä. Mutta kylmän viileä ulkopeli toi virvoittavaa helpotusta kuumakalleille ja kylleille muutenkin koleaan syysiltaan.

Kun muistelee Kirittärien ajoittain onnahdellutta runkosarjaa ja sitä mielikuvaa, mikä suurelle yleisölle jäi joukkueen pelistä, niin nyt liikutaan aivan toisissa sfääreissä – finaalitasolla! Joukkue on ollut ennen kaikkea kärsivällinen. Taustalla on tapahtunut paljon mullistavia ja ikäviäkin asioita, mutta se ei onneksi ole horjuttanut joukkueen tekemisen tasoa ja itseluottamusta omaan tekemiseen. Kaikki on tähdännyt vain ja ainoastaan siihen, että pudotuspeleissä joukkue on kesän parhaimmassa iskussa. Soraääniä on näkynyt mediassa Kirittärien pelistä kesän aikana poikkeuksellisen paljon, mutta: Never mind the bollocks – here comes Kirittäret!

Joukkueet pelasivat äärimmäisen tasaisen sarjan, jossa ratkaisuja piti odottaa aina viimeiseen lyöntiin asti. Jokin tässä Kirittärien joukkueessa on hyvin ainutlaatuista: puhutaan sitten voittamisen kulttuurista tai kunnon ajoituksesta, mutta yksi on varmaa – tämä joukkue pelaa aina syksyllä kauden parasta peliä. Pesäkarhut oli ennakkoon se vahvempi finaalikandidaatti, mutta Kirittäret otti jokaisessa pelissä henkisen yliotteen kapuamalla aina ratkaisuhetkillä rinnalle ja sitten ohi. Pesäkarhujen mentaalipuoli ei kestänyt Kirittärien haastetta. Mitä pidemmälle ratkaisu viipyi, sitä enemmän virheitä Pesäkarhujen ulkokenttä teki.

Molemmat joukkueet tulivat tänään erinomaisesti latautuneina kenties ratkaisevaan välierätaistoon. Pesäkarhuille kyseessä oli tulos-tai-ulos -peli, Kirittärillä oli mahdollisuus ottaa myös yksi tappio vastaan. Avausjaksolla molemmat pelasivat äärettömän kovaa ulkopeliä, mutta siitä huolimatta molemmat joukkueet loivat tilanteita.

Ottelussa pelattiin nollanollaa aina viimeiseen vuoropariin asti. Avaavalla sisävuorolla Porin tämän päivän paras sisäpelaaja Pauliina Harinen järjesti toiseksi viimeisenä lyöjänä ajotilanteen Susanna Puistolle, joka löi komeasti keskisaumasta kotijoukkueen johtoon. Tasoittavalla Susanne Ojaniemi löi pesät täyteen, mutta vasta kolmannesta ajolähdöstä Tinja Töyrylä löi tasoituksen. Tarjolla oli vielä jaksovoittokin, mutta draaman kaari varmaankin vaati, jotta jakso jäi tasalukemiin.

Toisen jakson avausvuoroparissa Kirittäret jätettiin nollille, mutta Pesäkarhut otti jälleen niskalenkin ottelusta mennen 2-0 johtoon Emilia Linnan ja Harisen keskisaumalyönneillä. Emma Körkkö kavensi 2-1 tapin ylitse, mutta tasoittavalla kuntoutuneen Tiia Peltosen lyönti upposi väliin 3-1, kun Ella Korpelan komean polttoheiton jälkeen lukkari Mari Mantsinen kävi välittömästi hakemassa lippiksen päähänsä. Alhaalla oleva ilta-aurinko paistaa suoraan lukkareiden silmiin.

Pori painosti myös seuraavassa vuoroparissa, mutta Kirittärien ulkokenttä poltti etenijät tehokkaasti pesille. Kirittäret syttyi toden teolla taistelemaan finaalipaikasta viimeisellä sisävuorollaan. Pari kertaa hieman nolosti kärpäsenä kärynnyt Viivi Partanen kuittasi moninkertaisesti pienet hötkyilynsä lyöden takaa 2-kopparin avustuksella läpi ja kiersi Superpesisuransa ensimmäisen kunnarin kaventaen tilanteeksi 3-2. Sara Kujasen 2-pussari olisi kenties ollut poltettavissa, mutta polttoheitto meni metrin yli kotipesän. Tasoittavalla vuorolla Pesäkarhuja ei päästetty edes 2-pesälle. Upein suoritus nähtiin, kun Venla Karttunen juoksi kopin Emilia Linnan lyönnin jälkeen 2-pesään ja Kirittäret pääsi yrittämään otteluvoittoa.

Kirittäret aloitti supervuoron Emma Körkön huimalla akrobatialla Henna Jukan lyöntiin, josta hän onnistui myös polttamaan kärkietenijän. Pesäkarhut pystyi silti lyömään takapesät täyteen. Venla Karttusen upea koppi, päätös heti lähteä viimeisen lyönnin jälkeen ykköspesään ja polttaa kotiutuja onnistui puolittain. Koppi kuitenkin tyhjensi kentän. Pori rakensi kuitenkin vielä väkisin 2-kärjestä 3-tilanteen Pesäkarhujen illan ykköspelaaja Pauliina Harisen viileällä keskisaumalyönnillä. Hyökkäys kariutui jälleen häikäisevän lukkaripelin pelanneen Mari Mantsisen kärpäseen ykköspesältä.

Kirittäret vastasi väkevästi. Kärki meni kentälle ja Jutta Myllyniemi löi pesät täyteen. Ratkaisevaa ajolähtöä tuli purkamaan Emma Körkkö. Toinen lyönti upposi Pesäkarhujen koppareiden väliin ja finaalipaikka oli varmistettu. Pienilukuisessa jyväskyläläisyleisössä tunteet kävivät rajoittimien ulkopuolella puolisen tuntia ja kentällä nähtiin hymyileviä, halailevia ja itkeviä ihmisiä. Muurit murtuivat.

Kirittärien ulkopeli on kohdillaan. Sisällä haetaan vielä sitä parasta, mutta tänään jälleen Susanne Ojaniemen suoritukset vaihtajajokerina säväyttivät. Susse toi myös 2 juoksua. Eeva Mäki-Maukola oli lähes pysäyttämätön 2-vaihdoissaan ja toi yhden juoksun. Nuorlle Sara Kujaselle oli varmasti tärkeää nähdä, että kaikkia pelejä ei voi ratkaista, mutta kaikkiin peleihin voi lyödä ratkaisulyöntejä. Aina ei voi osua.

Ottelun ja ottelusarjan ratkaisu oli varmastikin Porin ennakkopaineiden sietämisessä ja Kirittärien parantuneessa pelissä. Henkinen kantti oli todennäköisesti se tekijä, joka vei tasaisen sarjan suoraan Kirittärille 3-0. Mitä pidemmälle viimeinen ottelu venyi, sitä enemmän se alkoi näkyä porittarien ulkopelissä. Sirvahduksia tuli räpylöistä ja pallon lentorata ei aina ollut kohdallaan.

Pesäkarhujen viileä ykkönen oli tänään Pauliina Harinen, joka löi saumoista komeasti vaihtolyöntejä isoissa paikoissa. Viimeistä kauttaan pelaavan Susanna Puiston Mari Mantsinen ja Kirittärien ulkokenttä sai pidettyä erinomaisesti hanskassa. Ottelusarjan kotiutustehot 3/18 oli varmasti vähemmän, mitä monet odottivat.

Kotijoukkueesta pitää vielä erikseen mainita Ella Mäkelä. Jatkuvasti kotijoukkueen lyöntien kohteeksi varsinkin polttolinjan 3-puolella joutunut Mäky hoiti tonttinsa upeasti ja antoi samalla lisähappea Kirittärien hanakkaasti pelanneelle ulkokentälle. Jutta Myllyniemi otti ulkokentällä tärkeitä koppeja ja yleispelaaja Eeva Mäki-Maukola pelasi jälleen mahtipelin: koppeja ja polttoja tuli ja vaihdotkin kulkivat.

Pelin jälkeen nähtiin kyynelehtiviä pelaajia puolin ja toisin. Monelle Kirittärien pelaajalle mahdollisuus pelata jälleen Suomenmestaruudesta pitkän ja vaikean, toki kovan työntäyteisen vuoden jälkeen oli tietenkin ilon kyynelten aiheena. Läpi kauden yhtenä finaalisuosikkina pelanneen Pesäkarhujen leirissä nähtiin puolestaan suuren pettymyksen kyyneleitä. Tietäen kuinka paljon tähän lajiin on viime syksyn jälkeen uhrattu, niin tämä on ymmärrettävää.

Ennen haastatteluja vielä iso kiitos joukkueen mukana kulkeneille 2-pelinjohtaja Katja Saarelle ja valmentaja Riitta Holapalle. Näkemystä, osviittaa ja reagointikykyä riittää myös odottamattomiin tilanteisiin. Näitä hirmuisesti taustalla töitä tekeviä entisiä huippupelaajia ei voi unohtaa joukkueen menestyessä.

Ykköspalkittu Eeva Mäki-Maukola, isot onnittelut finaalipaikasta! Mikä teki Kirittäristä paremman joukkueen tässä välieräsarjassa?

– Pelasimme oikeasti hyvää ulkopeliä läpi sarjan ja tulimme pari kertaa rinnalle ja ohi. Ehkä olimme tänä vuonna sitkeämpi joukkue kuin Pesäkarhut. Minusta kaikki kauden aikana tapahtuneet vastoinkäymiset ovat vain vahvistaneet meitä henkisesti. Vaikka olemme hävinneet jotakin pelejä runkosarjassa, niin ne eivät ole horjuttaneet meitä missään vaiheessa. Kirittäret on aina ollut hyvä joukkue pudotuspeleissä ja sama meno jatkuu, koska olemme pelaajina juuri nyt kauden parhaassa kunnossa. Meinasihan tuo peli tänään toki välillä itselläkin pumpusta ottaa.

Pelinjohtaja Mattias Kitola – huippuonnittelut joukkueelle ja myös sinulle tuoreena pelinjohtajana finaaleihin pääsystä. 3-0 on aika kova välierätulos Pesäkarhuja vastaan.

– Pelit olivat tiukkoja, ja tuntui että kaikki olisivat voineet kääntyä kummin päin vain. Jos sarja kuitenkin päättyy 3-0, niin jossain se syy täytyy olla miksi olimme parempia. Ehkä se oli henkinen puoli, missä olimme piirun verran parempia. Varmasti molemmilla joukkueilla oli tiedossa, että peli ei ratkea ennen kuin viimeiseen lyöntiin – ja niin taisi joka pelissä käydä. Kun kova paikka tulee, nii silloin pitää olla kova, ja ehkä me oltiin sitten kovissa paikoissa kovempia.

– Olimme ekalla jaksolla ehkä hivenen kuskin paikalla, Pori taas toisella jaksolla, jossa he johtivat jo 3-1 kahden vuoroparin jälkeen. Sen jälkeen oli tärkeää, että kestimme kaksi vuoroa takatilannetta. Sitten pääsimme tasoihin ja meillä oli jopa mahdollisuus naulata ottelu, mutta ei ihan riittänyt. Kyllähän tuo meidän ulkopeli on nyt niin kova kivijalka, että silloin kun se painehetki tulee, niin siihen on helppo nojata.

– Peli tosiaan ailahteli jonkin verran kesällä. Kun uusi pelinjohtaja tulee mukaan, niin se vaatii varmasti pelaajilta oman totutteluaikansa. Vielä kun yritimme samanaikaisesti tuoda peliin uusia juttuja, joita olimme Nalle Viljasen kanssa miettineet jo talvella ja keväällä. Ehkä tässä olisi pitänyt olla pelinjohtajana maltillisempi. Joukkueen kanssa on kuitenkin käyty paljon hyviä ja avoimia keskusteluja siitä, mitä meidän peli tarvitsee. Vieläkin haluamme parantaa omaa sisäpeliämme, vaikka se menee koko ajan oikeaan suuntaan. Jos tekee Porissa 17 kolmostilannetta, niin se on aika hyvä saldo. Joukkue on kärsivällinen ja itseluottamus on tapissa, joten tästä on hyvä jatkaa. Kolme voittoa meidän tavoite vielä vaatii. Toinen toistaan tukien ja toinen toistaan kantaen tässä edetään.

Kirittärien finaalivastus on joko Lapua tai Manse. Manse johtaa ottelusarjaa2-1 ja sarja ratkeaa ensi viikonloppuna. Finaalisarjoista tiedotetaan erikseen.

Harvian Jälkilöylyt

Ottelun lehdistötilaisuus

Tilastot: https://www.pesistulokset.fi/ottelut/58386

Palkitut

Otteluraportin tarjoaa

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #pesis100 #tunteenpaloja