Leireillään jälleen

Julkaistu 21.1.2013

Kukkuluuruu, mitä kuuluu? Paljon ei ollut Kirittärille tullut uutta kerrottavaa toisilleen, sillä eipä ollut kulunut kuin viikko Kirittärien vuoden 2013 ensimmäisestä leiristä. Se, mitä sitten kerrottiin, olikin hyvin avointa ja valaisevaa. Ei kylläkään henkilökohtaista, mutta tietoa tuli ainakin pelaajien siskoista ja uudesta kännykän pelisovelluksesta – ruudulla on kuoriutuman muna ja sitä sitten paukutetaan miljoona kertaa ja kappas, siitä syntyy sitten jotakin.

Perjantaina kokoonnuttiin yhteiseen palaveriin ja käytiin läpi sisäpelin roolituksia. Pelaajille pyritään antamaan hyvissä ajoin tieto siitä, mitä pelinjohto on heidän kohdalleen suunnitellut. Tämä ohjaa tekemistä ja kukin pelaaja tietää, mitkä heidän päätilanteensa ovat ja millaiseen suuntaa heidän sisäpelin harjoitteluaan viedään. Viejä ei ole tietenkään pelkästään pelinjohtaja tai valmennus, vaan pelaaja voi ja saa itse ohjata kehitystään.

Leirin sisältö oli rakennettukin sisäpelin ympärille. Perjantaina palaverin jälkeen oli vuorossa Hippoksen matto, jossa haettiin toistoja omiin päätilanteisiin. Lauantaina haettiin aamun sarastuksessa lisää toistoja, ja kyllä palloja paukutettiinkin. Treenin jälkeisessä palaverissa käytiin läpi kaaripelin saloja. Iltapäivällä oli vuorossa graniitin treeni, jossa opeteltiin käytännössä, mitä olimme palaverissa puhuneet. Tää on niin loogista, että heikkoa hirvittää.

Oiva Veto

Leiri huipentui sunnuntaina ensimmäiseen harjoitusotteluun, johon vastustajaksemme saapui sarjanousija Vuokatin Veto. Peliin ei lähdetty tuloksellinen tavoite mielessä, vaan ennalta sovittujen teemojen kautta. Sisäpelissä keskityttiin kaaripeliin ja merkkiin. Ulkopelissä pyrittiin koko ajan menemään eteenpäin tilanne ja pallo kerrallaan. Virheen jälkeen katse ja ajatus olivat seuraavassa suorituksessa. Näissä tavoitteissa Kirittäret onnistuivat hyvin ottaen huomioon, että kyseessä oli hallikauden ensimmäinen peli ja ennen alkuvihellystä ilmassa leijui melkoisen sakea jännityksen sumu, niin pelaajien kuin osan valmentajienkin pään päällä. 

Uudistuneen Kirittärien ensiesitys oli yllättävän(kin) eheä kokonaisuus. Ulkopeli oli pitävää ja pallovarmuus oli hyvällä tasolla. Peliä syövät tekijät, kuten merkkivirheet ja kopinnostopalot olivat minimissään ja Kirittärien viuhkaan palannut Armi Ahola pystyi pyörittämään peliä varsin mallikkaasti. Virallista tulosta ei ole, koska tulostaulua ei ollut, mutta arvio tuloksesta ilmoitetaan tällaiseksi: 2-0 (8-3, 4-1). Kirittäret kiittää Vetoa hyvästä pelistä, joka pelattiin hienossa hengessä.

Kirittärien uudet kasvot Aino-Maija (Aissu) Haapamäki, Kati (Äijä) Nykänen ja Mira (Mirkku) Kolehmainen esiintyivät pelissä edukseen. Ilo on katsoa sitä innokkuutta, jolla nämä pelaajat ovat Kirittärien pelipaidan päälle vetäneet.

Kirittäret jatkaa paukuttamista ja aivan varmasti tästä syntyy jotakin. Mitä – sen näyttää sitten aika.

Aran kommentteja ja leiritunnelmia lisää Kirittärien kanavalla