Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Tinja Töyrylää

Joka joukkueessa on niitä ns. vahvoja pelaajia, joihin pelinjohto, media ja me fanit luotamme silloin, kun hätä on suurin. Onneksi meillä on myös ns. potentiaalisia pelaajia, joilla odotusarvot eivät ehkä ole vielä täysin realisoituneet, mutta jotka pystyvät kuitenkin toisinaan kehiin kutsuttaessa hoitamaan hommansa.

Luontoihmiset tietävät, että tintit heräävät maaliskuulla. Nyt eletään vielä helmikuuta, mutta toiveikkaita signaaleja ovat pesisbongarit jo havainneet. Jos puhutaan siitä, kenellä sitä potentiaalia oikein on, niin kukaan Kirittärien pelejä tarkemmin seurannut ei voi sivuuttaa Tinja ’Tintti’ Töyrylää. Kun 2-kopparin tontilla palloja rouhiva raamikas raumalaislähtöinen raataja lataa lapansa isoon heittoon, niin kyllä siinä hiipii kylmiä väreitä monenkin katsojan selkäpiihin. Miten tuo polttoheitto kopparin tontilta suoraan lukkarin räpylään on edes mahdollista? Ja kun uskalias etenijä näkee oman mahdollisuutensa tulleen pallon pudotessa väliin ja lähtee toiveikkaana kohti kotipesää, niin kyllähän siinä tappoheitto hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Sisäpelissä potentiaalia on vielä nähtyäkin huikeampiin mälleihin, mutta annetaan rauha ja aikaa tälle lahjakkaalle nuorelle urheilijalle. Kyllä se sieltä… Naisurheilijaa on hieman härskiä verrata tykkiin tai laivuepommittajaan, mutta jos joutuisi katsomaan tuota kuulan lähtöä kentällä 10 metrin päässä kotipesästä, niin kyllä siinä moni itseään karpaasiksi kutsuva koiraspuolinen ihminen kalpenisi kauhusta.

Tintti pelasi viime kesänä ensimmäisen kautensa Kirittärissä ja lähinnä 2-kärjessä kotiuttajana. Väliinjättöjäkin tuli aina välillä, kun jalka ei vielä liikkunut pelinjohdon luottamusta herättävällä tavalla. Edellisvuoden Rauman Feran pääkotiuttaja kasvoi henkisesti paljon kauden aikana pelattuaan sisällä usein ns. jämäminuuteilla. Ulkopelissä sen sijaan tämä yksi joukkueen tietojärjestelmätieteilijöistä oli kauden loppua kohti mentäessä jämäkkä, rohkea ja ennen kaikkea tehokas. Haastattelu tuo esiin entistä nöyremmän, oman joukkueen tekemiseen vankasti sitoutuneen lupauksen, ja ainakin haastattelijalle jää mielikuva, että töitä tehdään kiivaasti ja kesällä saattaa nasahtaa isojakin lyöntejä. Ei se paljoa enää vaadi – töitä toki, sillä eihän sinne huipulle pelkillä lahjoilla päästä, kuten Tintti itsekin toteaa. Mutta moni meistä uskoo, että Tintin siirtyminen ratkaisijan rooliin myös sisällä tulee ihan varmasti. Jokohan ensi kesänä rävähtää?

Moi Tintti! Mitäpä sinulle kuuluu – katselitko tänä aamuna Iivo Niskasen kultahiihtoa?

Jyväskylässä olen kotona. Pitihän tuo hiihto katsoa. Sitten kävin treeneissä ja nyt tuossa taustalla taas pyörivät olympialaiset.

Minkälaisia lajeja itse seuraat eniten olympialaisissa?

Semmoiset lajit, joissa suomalaisia on mukana eli maastohiihto, ampumahiihto ja jääkiekko. Vähän erilaisempiakin lajeja on kiva seurata, kuten esimerkiksi ohjaskelkkailua.

Minkälaisia ominaisuuksia huippu-urheilijalta noin ylipäätään vaaditaan – lajista riippumatta – että pääsee lajinsa aivan absoluuttiselle huipulle?

Voitontahto täytyy ainakin olla kova ja pitää olla valmis tekemään sen työmäärän tavoitteensa eteen. Pitää olla myös päättäväinen ja omistautunut sille työnteolle. Pelkällä lahjakkuudella ei pärjää. Tahtotila pitää olla kova. Jos tulee vaikeita hetkiä, niin ratkaisevaa on se, miten ne pystyy käsittelemään. Kenellä on tahtotila päästä vaikeuksien yli, niin se yleensä pärjää.

Löytyykö näitä ominaisuuksia Tinja Töyrylältä?

No voitontahto on ainakin kova ja olen valmis tekemään töitä menestyksen eteen. Eiköhän niitä löydy.

Uskon ilman muuta tähän. Myös se, että edustaa joukkuetta, jossa on paljon huippu-urheiluun panostavia urheilijoita, tuo varmasti myös käyttäytymismallien kautta kipinää tekemiseen?

Kyllä se näin on. Kun näkee, että kaikki tekevät hirmuisesti töitä, niin onhan siihen itsekin silloin helppo panostaa.

Pelasit suurimman osan viime kautta 2-kärjen kotiuttajana. Minkälaisia ajatuksia sinulla on omasta pelistäsi nyt näin hieman kauempaa katsottuna?

Kyllä sinne jäi aika paljon parannettavaa. Varsinkin alkukausi oli aika lailla hakemista, mutta paransin mielestäni kauden loppua kohti. Toivotaan, että heti kauden alusta alkaisi osua paremmin keppiin ja ulkopeli rullaamaan. En ollut pelannut 2-kopparina pariin kauteen, niin oli siinä vähän totuttelemista.  Alkukausi ooli ehkä liian varmistelevaa enkä uskaltanut pelata niin rohkeasti kuin loppukaudesta.

Mitkä olivat itsellesi viime kesän upeimmat hetket pelikentällä?

Kyllähän se Manse-välieräsarja jäi mieleen, kun noustiin 2 tappion takaa ja taistelimme itsemme finaaleihin. Toisaalta ehkä koko kesä oli itselle sitä upeinta aikaa, sillä nautin pelaamisesta uudessa seurassa ja isojen pelaajien kanssa.

Kuinka helppo tai vaikea sisääntulo Kirittäriin oli uutena pelaajana?

Ekat pelit jännitti tosi paljon, mutta parin ekan pelin jälkeen jännitys laukesi ja olihan siinä ympärillä niin hienot pelikaverit. Itseltä ei vaadittu mitään ihmeitä, joten mukaantulo oli aika rento.

Raivasitte tienne viime viikonloppuna Halli-SM lopputurnaukseen. Minkälaisissa asioissa Kirittärien pitää vielä parantaa loppupeleihin, jotta finaaleista jäisi jotain muutakin kouraan kuin lämmintä kättä?

Loppupeleihin meno oli meiltä kova suoritus, varsinkin kun ajattelee kuinka paljon meiltä oli avainpelaajia pois tuosta turnauksesta. Lähtökohta oli vaikea, mutta jokainen pelaaja uskoi jatkoon menoon ja se saavutettiin. Ulkopelissä tuli vielä liikaa virheitä ja pitkälti siksi, että emme ole päässeet pitkällä kentällä harjoittelemaan. Sisäpeliin kaivataan vielä laatua lisää ja onhan meillä kaaripelissäkin vielä parannettavaa. Pystymme tästä vielä parantamaan. Nyt nähtiin jo, että on meillä ketä tahansa pelaajia paikalla, niin he pystyvät hoitamaan oman tonttinsa mainiosti. Meidän vahvuus on se, että pystymme laittamaan kovankin pelaajan tuuraajaksi todella hyviä sparraajia, myös kesällä.

Viime kauden loppumisesta tulee kohta 5 kk kuluneeksi ja uuden kauden alku on sitäkin lähempänä. Minkälaista aikaa tämä 5 kk on sinulle ollut?

Viime syksyn finaalien jälkeen piti kyllä vähän keräillä itseään, jotta pääsi pettymyksestä yli. Ylimenokauden jälkeen treeni alkoi kuitenkin maistua eikä tässä isoja poikkeamia ole ollut viime vuodesta. Paljon työtä.

Talvikausi on kuitenkin sitä aikaa, kun omia ominaisuuksia kehitetään. Mihin asioihin olet itse kiinnittänyt huomiota omissa treeneissäsi? Huomioiden sekä sisä- että ulkopelin?

Ei erityisesti mitään yksittäistä juttua, vaan kokonaisvaltaisesti on edetty. Fysiikkaa pitää saada lisää ja sitä kautta jalkanopeutta. Lyöntivarmuutta on myös kehitetty eli aika laajalla rintamalla mennään.

Mitäpä talven testimittarit ovat näyttäneet – onko ennätyksiä rikottu?

Meillä on toistaiseksi ollut aika vähän testejä, taisi olla edelliset joulukuulla. Tammikuussa meillä oli pelejä aika paljon, joten kehityksestä fysiikan osalta ei pysty vielä sanomaan mitään. Kevät näyttää…

Mitä uutta tulet näyttämään itsestäsi ensi kesän pesiskatsomoille?

Tavoitteena olisi pelata tasaisempi kausi kuin edelliskesänä. Sisäpeliin haen enemmän varmuutta. Talvikaudella ehtii harjoittelemaan paljon uutta, mm. erilaisia lyöntiratkaisuja. Kesä näyttää sitten kuinka ja mihin sitä palloa lyödään.

Kirittärillä on varmasti sarjan kovakätisin kopparipari. Miten kommunikoit Ella Korpelan kanssa pelin aikana sitä kumpi pallon perään lähtee?

Meillä on aina hyvät ennakot siitä miten kukin vastustaja lyö. Sovimme monesti etukäteen mikä on kummankin pallo ja sitten toinen lähtee varmistamaan. Peleissä usein toinen merkkaa ja toinen lähtee varmistamaan. Meillä on paljon puhetta siellä takakentällä. Keskitakanen on vaikein lyönti koppareille. Niitä tulee harvoin treeneissä ja pelissä voikin käydä, että toinen on vähän myöhässä. Ulkokentällä täytyy myös miettiä mikä on vastustajan pesätilanne. Selvässä tilanteessa ei kannata lähteä kauhomaan ja päästää kaveria peliin mukaan. Tärkeää on hahmottaa tilanne ja miten sitä lähdetään pelaamaan pois. Välillä tulee tilanne, ettei saa päästää läpi ja sitten otetaan pakkia eikä lähdetä riskillä kauhomaan.

Minkälainen työnjako sinulla on Poro Korpelan kanssa?

Poro on vähän hakevampi koppari eli jos tulee esimerkiksi keskelle, niin minun roolini on enemmän varmistava.

Sinulla on kenties koko naisten Superin kovin heittokäsi ja yksi kovimmista laakeista. Oletko koskaan mittauttanut kuinka pitkälle pallo kädestäsi oikeasti lentää?

Sitä ei ole kyllä tullut testattua junnuvuosien jälkeen.  C-tytöissä on ehkä ollut jotain pituusheittotestejä. Olisi kyllä kiva itsekin tietää miten kauas se lentää.

Minkälainen pukukoppipelaaja on Tinja Töyrylä?

En ole hirveästi äänessä, enemmän kuuntelen muita ja katselen mitä muut touhuavat. Itse yritän keskittyä vain omaan suorittamiseen pelissä.

Peleissä sinusta on jäänyt kuva, että et hirmuisesti tuulettele omia onnistumisiasi.

No joo – mulla on aika lailla se yks nyrkki pystyyn -tuuletus ja se on siinä. Keskityn itse pelaamiseen enkä lähde noista onnistumisista sen ihmeemmin riehumaan.

Mitäs siviilipuolelle kuuluu – kuinka tietojärjestelmätieteen opinnot kehittyvät yliopistossa?

Siinähän ne rullaa eteenpäin, vieläkään ei ole tarvinnut hirveästi yliopistolla käydä. Aika itsenäistä toimintaa se on ja olen hyvin pystynyt rytmittämään sen urheilun kanssa. Edelleen on tavoitteena kanditutkinto 3 vuodessa eli normitahtiin. Ei ole tarvinnut ainakaan vielä venyttää.

Julkisuudessa on paljon keskusteltu siitä, kuinka rankkaa tämä korona-aika on ollut opiskelijoille. Kurssit tehdään etänä ja tärkeä sosiaalinen elementti opiskeluelämässä on jäänyt aivan olemattomaksi. Miten olet itse kokenut opintopuolella koronan vaikutukset?

Mulla on kyllä ihan hyvin toiminut tämä etäopiskelu.  Ei ole tarvinnut kuluttaa energiaa siihen, että menee koululle kuuntelemaan luentoa. Joukkue ja treenit ovat auttaneet sosiaalisissa suhteissa, joten tilanne on ollut itselleni varmasti parempi kuin monille muille opiskelijoille, joilla ei ole ollut tällaista sosiaalista verkkoa. Ymmärrän hyvin, että monille tämä on varmasti ollut rankaa aikaa.

Palataan vielä Iivo Niskaseen. Hän lupasi 2014 Sotshissa jäätyään niukasti mitalien ulkopuolelle, että voittaa olympiakultaa 15 km pertsalla v. 2022. Mitä uskallat itse luvata omasta urastasi, jos katsotaan aikaa 8 vuotta eteenpäin?

No en kyllä mitään – hah-hah! Menee liian pitkälle! Mennään vuosi kerrallaan ja tehdään hommat niin hyvin kuin pystyy.

Olipa hienoa jutella pitkästä aikaa. Mielenkiintoisia vastauksia tuli ja saamme Tinja Töyrylän persoonaa taas hieman likemmäksi meitä faneja. Iso kiitos Tintti, ja kaikkea hyvää sinulle meneillä olevalle hallikaudelle ja ennen kaikkea ankaria iskuja Tampereelle!

Jes, kiitos!

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #pesis100