Kirittärien Fanikatsomo haastatteli 2022 kapteeniksi valittua Laura Toikkasta
Komento Hiltonissa vaihtuu – Laura Toikkasesta Kirittärien uusi kapteeni
Viime torstaina kuultiin mielenkiintoisia uutisia Kirittärien pukukopilta, kun seura julkisti uuden kapteeninsa. Eeva Mäki-Maukolan kolme vuotta menestyksekkäästi kipparoima Kirittäret siirtyy tulevalla kaudella Laura Toikkasen komentoon.
Toikkanen on Puijon Pesiksen kasvatti ja siirtyi Kirittäriin kaudelle 2018. Hän on ollut joukkueensa suuria vastuun kantajia ulkopelissä ja taitava vaihtolyöjä niin 1- kuin 2-kärjessäkin. Etukentän sähäkkä portinvartija on pelannut nousujohteisen uran ja kuuluu joukkueen ehdottomiin avainpelaajiin.
Kaikki kolme edellistä kapteenia – Kira Andersson, Emma Körkkö ja Eeva Mäki-Maukola – ovat päässeet kukin vuorollaan nostamaan kannua kauden päätteeksi, joten toivotaan että myös Muikku pääsee kokemaan tämän huippuhetken omalla urallaan.
Fanikatsomo tavoitti Laura Toikkasen perjantai-iltapäivällä, kun tuore kapteeni oli juuri tullut lounaalta yhteistyökumppaneiden kanssa. Matka jatkuikin sitten heti haastattelun jälkeen iltatreeneihin.
Muikun kanssa jutellessa tuli mieleen, että joukkueen kapteeni on roollltaan vähän niin kuin kansanedustaja eduskunnassa. Olet edustamassa omiasi, ajamassa heidän etujaan ja pitämässä heidän puoliaan hallitukseen (valmennukseen) päin. Ehkä tässä tapauksessa tuo vuorovaikutuksen tehokkuus ja tuloksellisuus on kuitenkin vähän toista luokkaa.
Mutta katsotaan millä mielellä Muikku itse oli tuoreeltaan valintansa jälkeen.
Onnittelut vastuullisesta nimityksestä, Muikku! Joko on hutunkeittoa harjoiteltu?
Heh – no ei ole vielä. Kyllä se vähän jännittää, koska aikaisemmin en ole sitä tehnyt ja joku tuossa sanoikin, että sinähän pääset sitten jatkossa siihen hutunkeittoon. Itse en ollut asiaa ehtinyt edes ajatella. Kun kapteeniksi valinta tuli itselleni tietoon, niin ei siinä kyllä hutunkeitto ollut ensimmäisenä mielessä. Ekana tuli varmaan ajatus että jos ja kun syksyllä joukkueen tavoite saavutetaan, niin voittopokaalin nostaminen ylös olisi varmaan niitä urheilu-urani täyttymyksen hetkiä.
Olla kapteenina yhdessä Suomen menestyneimmässä palloilulajien joukkueessa on varmasti aikamoinen kunniavirka?
On kyllä tosi suuri kunnia. Muistan kun tulin syksyllä 2017 Kirittäriin ja täällä oli urpelaiset, tj:t ja hukat, niin ajattelin, että kyllä kovaan porukkaan olen päässyt. Ei sitä silloin voinut kuvitella, että jonain päivänä olisi itse näin kovan joukkueen kapteeni. Eli onhan tämä valinta itselleni tosi hieno juttu.
Minkälainen kapteenin valintaprosessi oli tänä vuonna?
Samanlainen se oli kuin aiempinakin vuosina eli pelinjohto (Nalle ja Pete) valitsi kapteenin ja varakapteenin. Toisen varakapteenin taas äänestää itse joukkue. Aluksi kun tulin Kirittäriin, niin tällainen menettely kuulosti hassulta, mutta olen oppinut ymmärtämään heidän ajatuksiaan tämän takana. Kapteenin tulee olla henkilö, joka pystyy viestimään pelinjohtajien ja valmentajien kanssa ja toimimaan linkkinä pelaajien ja valmennuksen välillä.
Kapteenin tehtäviin kuuluu vissiin paljon muutakin kuin hutunkeitto ja syksyllä kannun nostaminen. Kerrotko tarkemmin kapteenin tehtävistä.
Oma roolini joukkueessa muuttuu varmaan ainakin siten, että olen aiempaa enemmän joukkueen edustajana yhteistyökumppaneiden kanssa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa, missä joukkuetta pitää edustaa. Joukkueen eduksi toimiminen on joka tilanteessa tärkeää.
Pukukopissa puhaltavat nyt siis savolaistuulet. Millä tavalla aiot tuoda oman persoonasi tähän uuteen rooliin?
No yksi asia, jota olen itse miettinyt, on esimerkin antaminen erityisesti nuoremmille pelaajille. Treeneissä pitää tehdä kaikki suoritukset täysillä ja päräyttää sitten pari rumaa sanaa, jos itselle tulee epäonnistumisia. Joku pelaaja tuli minulle jo sanomaankin, että ei saakeli – tuo laittaa kyllä itsenikin tekemään vielä enemmän.
Olen miettinyt myös sitä, että viime syksy oli aika raskas joukkueelle, kun olimme koronan takia niin paljon yhdessä eli joukkueen ulkopuoliset kontakti olivat minimissä. Emme myöskään päässeet joukkueena omaan tavoitteeseen. Kun itse on nähnyt ja käynyt tämän läpi, niin ehkä jatkossa pystyy paremmin miettimään keinoja, miten sellaisissa tilanteissa mennään eteenpäin. Jos sellaisia eteen tulee.
Olen myös suunnitellut, että pidämme pelaajiston kanssa hieman aiempaa enemmän omia palavereja, joissa käydään kunkin pelaajan osalta vallitseva olotila ja elämäntilanne läpi.
Oletko saanut edelliseltä kapteenilta eli Mäkiltä vielä vinkkejä näiden käytäntöjen hoitamisesta?
No ei olla vielä paljoa ehditty keskustelemaan, mutta uskon että mitä pidemmälle tässä mennään ja mitä enemmän asioita tulee eteen, niin apua on aivan varmasti saatavilla. Tämä liittyy treenien ja pelien ulkopuolella tapahtuvaan kapteenin toimintaan. Ehkä jonkin verran myös joukkueen sisällä toimimiseen, mutta uskon että pärjäämme kyllä hyvin koko kapteeniston kanssa. Uskon, että omaa toimintaani ei tarvitse hirveästi joukkueen sisällä sinällään muuttaa. Olen luonteeltani kannustava ja sellainen, että tulen kaikkien kanssa toimeen. Tiukoissa pelitilanteissa pitää tietenkin johtajuutta ottaa varmaan hieman toisella tavalla kuin aikaisemmin.
Joukkueessa on paljon nuoria pelaajia ja monesta suusta on jo kuulunut, että olet harkoissa ottanut tietynlaisen äitihahmon roolin itsellesi eli neuvonut kädestä pitäen nuorempia urheilijoita. Onko tämä tietoinen toimintatapa vai onko se tullut ihan vain luontaisesti?
Alkujaan kyse ei ollut tietoisesta toiminnasta – se on ehkä lähtenyt siitä, että on luonteeltaan sen tyyppinen. Kun on nähnyt, että nuoremmat pelaajat ottavat palautteen hyvin vastaan, niin se on varmasti ruokkinut tätä asiaa eteenpäin ja nyt se on enemmänkin tietoista toimintaa. Nallelta olen saanut myös tähän kannustusta. Meillä on paljon nuoria etukenttäpelaajia kuten Viivi Partanen, Iiris Rautio ja Sara Kujanen, joten varsinkin heille pyrin välittämään etukenttäpelaamisen tietotaitoa. Kaikki ovat olleet hyvin vastaanottavaisia.
Miten tämä syksy on omalta osaltasi noin muuten mennyt? Finaalitappiosta on vissiin jo toivuttu?
No joo – toivuttu on, terveenä olen ollut ja päässyt hyvin myös treenaamaan. Yhteistreenien aloitus jo lokakuun alussa tuli itselleni ja monille muillekin ehkä vähän yllätyksenä, mutta yllätyin itsekin kuinka hyvällä fiiliksellä sitä lähti treenaamaan. Varsinkin lajiharjoittelun aloittaminen on joskus ollut syksyllä vähän puurtamista, mutta tänä vuonna oli tosi hyvä fiilis lähteä tähänkin mukaan, varsinkin kun viime kaudella itsellä tuli selvää kehitystä. Ja kun tietää, että vieläkin on kehitettävää, niin tätä tekee taas aivan innolla. Meillä on kolme lajitreeniä viikossa, joista tälle kokeneemmalle kaartille on tosin vain yksi pakollinen aina vuoden vaihteeseen asti. Tämä helpottaa vähän pelaajien henkistä kuormaa, ettei olla aivan piipussa jo ennen joulua. Tosin valmennustiimi on sen verran ammattitaitoista, että nämä kuormitustilat huomataan jatkossa ajoissa.
Olipa mukava jutella pitkästä aikaa! Onnea vielä kerran ja hyvää treenikauden jatkoa! Joko olet Joulupukille kirjoittanut?
Kiitos! En ole kirjoittanut – pitää sitten jotain keksiä, jos äiti kysyy lahjavinkkejä. Minulle on kuitenkin tärkeintä se, että pääsen jouluksi kotiin.
Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/
Kummiyritykset
#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa