Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Ella Korpelaa

Ykköskärkien ykkönen Ella Korpela on historiallisessa kultaputkessa

Pelaajat ihastuttavat katsojia monilla erilaisilla huippusuorituksilla. Yhtenä katsojia hurmaavana tekijänä on suorituksen näennäinen helppous. Siinä ei ole mitään pinnistelyn makua, vaan liikkeiden sulavuus tulee luontevasti ankaran harjoittelun ja ylivertaisen osaamisen kautta. Kun katselee Ella ’Poro’ Korpelan etenemistä pelin tiimellyksessä, niin kyllä siinä tulee ensin mieleen savannien uljaat antiloopit ja gepardit – ei niinkään tuo hitaan ja muutenkin hieman hölmön oloinen kotoinen sorkkaeläin. Juoksussa on aatelisen oloista lennokkuutta, heitoissa vimmaista ilmavuutta ja lyönneissä tuhoisaa tarkkuutta.

Kun Poron puolipystäri lähtee kotipesästä, niin kyllä siinä monen vastustajan otsalle tirahtaa pieni jos vähän isompikin hikikarpalo Ja ihan aiheestakin, sillä läpilyönnin vaara on aina erityisen suuri tämän naisen tullessa lyömään. Niin merkilliset ovat tämän liukkaan ykköskärjen tilastot, että hän on lyönyt urallaan enemmän kunnareita kuin tavallisia juoksuja (15+11). Viime syksyn 1. finaalin ratkaisu kunnarilla tyhjään kenttään on myös monilla vielä mielessä. Raudanlujalla ykköskärjellämme on jo 21-vuotiaana yli 500 kärkkäriä ja 181 tuotua juoksua. Tie on auki taivasta myöten yhdeksi kaikkien aikojen pesäpalloilijaksi, sillä hän ei ole vielä saavuttanut lähellekään omaa potentiaaliaan lajissa.

Pesäpalloon Ella Korpelalla on ollut kultainen kosketus: hänellä on peräkkäisiä Suomenmestaruuksia enemmän kuin yhdelläkään toisella nykypelaajalla. Lipottarissa tuli B-tytöissä kultaa v. 2016-17 ja kulta on ollut hänen värinsä myös kolmena edelliskautena Kirittärissä. Vielä suhteellisen lyhyt ura huipulla on tuonut myös henkilökohtaisia tunnustuksia: debyyttikaudella naisten Superissa 2017 hänet valittiin vuoden tulokkaaksi ja viime syksynä pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Ulkopelissä 3-kopparin laajaa tonttia päivystävällä Porolla on myös tuima heittokäsi.

Korpela on hyvä esimerkki nykypesäpallon roolituksesta: hän on pelannut koko Superpesisaikansa kopparina kärkietenijänä hihassaan numero yksi. Tämä joukkueensa ykkönen on myös sarjan kärkietenijöiden viime vuosien ykkönen ja samalla hyvä prototyyppi Kirittärien nykypelaajista. Jutustelussa tulee esiin intohimo, kova itseluottamus, menestyksen palo sekä jatkuva halu kehittyä ja panostaa kaiken lajiin rajulla harjoittelulla. Siinä hän toki eroaa useimmista muista pelaajista, että Poro ei koppeja nostele, vaan lupa on mennä kentälle palonkin uhalla.

Mitenkäs se Ellan pesisharrastus aikoinaan lähti liikkeelle siellä Oulun seudulla?

– Oulunsalossa aloitin F-tytöissä. En käynyt pesiskoulua, vaan menin mukaan pari vuotta vanhempien tyttöjen joukkueeseen. Omasta aloitteesta läksin kerran treeneihin ja sille tielle jäätiin heti kertalaakista. Lajitaustaan kuuluu myös jalkapallo ja salibandy. Pesiksen aloituksen jälkeen mukaan tuli myös lentopallo, jota harrastin useamman vuoden. Olen harrastanut myös uintia ja tanssia. Lapsena sitä olis halunnut harrastaa vaikka mitä, mutta aikaa ei tietysti riittänyt kaikkeen.

Olet tottunut kultajuhliin aina kauden päätteeksi eli sinulla on nykypelaajista ylivoimaisen pitkä viiden peräkkäisen kultamitalin putki. Miltäs se tuntuu?

– No joo, kun nuorempana siirryin Oulunsalosta Kempeleeseen, niin sen jälkeen on tosiaan tullut mitali joka vuonna. Kempeleessä tuli D- ja C-tytöissä ensin 2 SM-hopeaa peräkkäisinä kausina, sitten Lipottarissa B-tytöissä 2 kultaa ja Kirittärissä tuli nyt kolmas peräkkäinen kulta naisissa. Onhan se ollut upeaa lopettaa viisi edellistä kautta Suomenmestaruuteen. Toivotaan, ettei putki nyt vähään aikaan myöskään katkea.

Viime kausi toi taas yhden kultamitalin lisää kokoelmiisi ja sinut valittiin myös pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi. Kuinka analysoisit henkilökohtaista suorittamistasi kauden aikana?

– Minusta tuntuu, että suoritusten tasaisuus on joka kausi noussut eli olen pystynyt pelaamaan yhä useampia pelejä hyvällä tasolla. Muutamassa runkosarjan pelissä oli viime kesänä vähän takkuisempaa, mutta kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Välierien ja finaalien pelaamiseen olen sitten taas oikein tyytyväinen.

Jos joku peli ei mene ns. putkeen, niin miten käsittelet näitä asioita?

– En ole näistä ikinä hirvittävästi stressannut, vaikka totta kai huono peli ärsyttää aina todella paljon. Sitä on aina pyrkinyt täydellisyyteen eli nuorempana jos tuli tehtyä pelissä yksikin virhe, niin silloin ei ollut mennyt hyvin. Nykyisin olen pyrkinyt pois tämän tyyppisestä ajattelusta. Jos joku peli menee huonommin, niin sitten mietin vain, että seuraava pelataan paremmin. On hyvä pitää nämä asiat yksinkertaisina eikä jäädä liikaa analysoimaan epäonnistumisia.

Millä tavalla tämä 3,5 vuoden aikakausi Kirittärissä on kehittänyt sinua pelaajana?

– No on varmasti tullut paljonkin kehitystä vähän joka osa-alueella ja vieläpä joka vuosi sekä sisä- että ulkopelissä. Pallovarmuus on kehittynyt, eteneminen on kehittynyt vuosi vuodelta ja koko ajan tulee uutta oppia. Eli ei suinkaan ole semmoinen olo, että olisin jo valmis pelaaja. Kun kehityksen on itse aistinut joka vuosi, niin se motivoi kyllä harjoittelua.

Kerrotko ajatuksistasi, kun olet valmistautumassa lyöntiin. Onko se analyyttisen tarkkaa puntarointia siitä mihin lyönnin suuntaa vai enemmän psyykkistä tyyliin ”kyllähän minä nyt prrrr… sinne kentälle menen” ?

– Jonkun verran katsotaan tietysti etukäteen sitä, miten vastustajan ulkokenttä sijoittuu eli missä yleensä on hyviä paikkoja mihin lyödä. Etukäteen lyöntipaikkoja ei silti päätetä, vaan keskityn juuri siihen hetkeen ja teen sitten päätöksen mihin lyödä. Peteltä (Kaijansinkko) tulee aina välillä ohjeita, kun hän siinä vieressä myös näkee kentän hyvin, mutta aika lailla itsenäisesti saan päättää mihin lyödä.

Ella Korpela ratkaisee 1. finaalin Ruutu-palvelun klippinä: https://www.ruutu.fi/video/3690152

Teit viime kesänä lähtemättömän vaikutuksen moniin faneihin, kun löit tyhjään kenttään pelin ratkaisseen kunnarin 1. finaalissa Mansea vastaan. Minkälaisia muistikuvia sinulla on tästä tilanteesta, jonka Fanikatsomohan valitsi koko viime kesän sykähdyttävimmäksi yksittäiseksi pelisuoritukseksi?

– Ai jaa, tuota en tiennytkään! Lyömään tullessani mietin vain, että nyt olisi paras mennä kentälle ja saada tilanne heti päälle, jotta Mäkki (Eeva Mäki-Maukola) pääsisi vaihtamaan minua eteenpäin. Muistelen, että olisin kysynyt Peteltä (Kaijansinkko), että mahtuuko pieni, niin Pete sanoi, että lyö vain kova ja anna mennä. Ajatus oli vetää haastolyönti 2-vahtia kohden. Sattuikin sitten osumaan aika hyvä lyönti, kun näin, että pallo putoaa aivan rajalle ja menee läpi. Ei siinä muuta ehtinyt ajatella, kuin lähteä vain juoksemaan. Kakkosella kuulin Nallen (Viljanen) huutavan, että mene vaan, vaikka näin (Susanna) Alavan olevan jo kiinni pallossa, kun se pysähtyi aitaan. Ajattelin siinä vain, että kokeillaan nyt sitten. Ja ehtiminenhän siinä tuli eli peli oli sitten siinä! Oli se varmasti itsellekin yksi kesän kohokohtia, kun se sattui vielä niin hyvään paikkaan.

Pelaat isoa tonttia niin sisällä kuin ulkona. Ykköskärjeltä odotetaan aina kentällemenoa ja kopparina kukaan ei ole enää takana varmistamassa, jos pallo lirvahtaa ohi. Koetko näistä pelaajana minkäänlaisia paineita?

– No ei tämmöiset asiat kyllä pelin tiimellyksessä tule mieleen. Sitä vain luottaa omaan tekemiseen eikä siinä mieti, että mitäpä jos pallo meneekin nyt läpi. Sama juttu on kentälle menossa. Sitä vain miettii, että nyt lähden onnistumaan ja myös siinä pitää luottaa omaan osaamiseen.

Olet Vahvasti profiloitunut ykköskärjen ja kopparin rooliin. Olisiko sinulla halua pelata jotain toista sisä- tai ulkopelipaikkaa?

– No ei oikeastaan. Junnuna Oulunsalossa minusta tehtiin melkein heti lukkari, mutta Kempeleeseen siirryttyäni meillä oli niin monta hyvää lukkaria, että minusta alettiin jo D-ikäisenä tehdä kopparia. Muutaman pelin taisin pelata linjassa, mutta periaatteessa siitä lähtien olen pelannut kopparina. Muutama peli on tullut pelattua myös numero 2 hihassa ja viihdyin kyllä siinäkin. Ulkopelissä tämä pelipaikka on ehdottomasti mieluisin.

Kuinka oma talvikautesi on sujunut treenien kannalta? Minkälaisia asioita olet henkilökohtaisesti pyrkinyt kehittämään ja missä koet menneesi viime kesästä eteenpäin?

– Semmoinen muutos tässä on ollut aikaisempiin talviin, että olen ollut koko ajan Jyväskylässä. Se on ollut hyvää vaihtelua, vaikka aiemmin tykkäsin kyllä treenata yksinkin Oulussa. On varmaan hyvä tulevaa kautta ajatellen, että olen nyt päässyt tekemään lajia koko joukkueen kanssa läpi talven paljon enemmän kuin aikaisemmin. Samoin olen päässyt enemmän tekemään treenejä fysiikka- ja juoksuvalmentajan kanssa. Toisaalta olen aikaisempiin talviin nähden tehnyt myös paljon enemmän siviilityötä, joten aamutreeneissä en ole pystynyt käymään. Mutta kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen talvikauteen.

– Fysiikkatulokset ovat parantuneet, mm. rinnallevedossa tuli uusi ennätys (75 kg). Myös nopeustestit ovat olleet lupaavia, uusia ennätysaikoja on tullut mm. ensimmäisellä 10 metrillä. Tulokset ovat ihan hyviä vuodenaikaan nähden ja yhteistreenien kautta myös lajitoistoja on paljon aikaisempaa enemmän eli hyvillä mielin tässä ollaan kesää kohti menossa.

Minkälainen pukukoppipelaaja Poro on?

– No yleensä aika rempseä ja iloinen. Tykkään kuunnella musiikkia enkä ole kyllä mikään jännittäjä ennen pelejä. Aika hyvin tuo on mennyt, vaikkei niitä pelejä jännitäkään. Yritän luoda porukkaan positiivista ilmapiiriä.

Mitä tavoitteita sinulla vielä on pesäpalloilijana? Olet kuitenkin vasta urasi alkuvaiheessa, vaikka sinulla alkaakin jo 5. kausi naisten Superissa.

– En ole ikinä laittanut itselleni sellaisia tavoitteita, että nyt pitäisi joku etenijä- tai kärkilyöntitilasto voittaa. Koitan vain pelata mahdollisimman hyvin ja menestystä tulee näissä henkilökohtaisissa tilastoissa, jos on tullakseen. Lähtökohtana on ollut vain parantaa omaa peliä joka vuosi, se on sitten toinen asia mihin se riittää.

Milläs mallilla siviiliasiat ovat – jos puhutaan opinnoista ja työstä?

– Kauden jälkeen oli ensin tarkoitus viettää Oulun seudulla loppusyksy. Sitten Nalle soittelikin heti perään, että jos tulisitkin takaisin Jyväskylään, jos löydetään työpaikka. Asiat etenivät sitten aika nopeasti eli kävin työhaastattelussa, sain työpaikan ja löysin kämpän. Niinpä palasin sitten 2 viikkoa kauden päättymisen jälkeen takaisin Jyväskylään. Olen toiminut Kuokkalan yhtenäiskoululla koulunkäynninohjaajana syksystä lähtien, tehnyt 7,5 tunnin työpäivää ja viihtynyt kyllä.

– Opintojen suhteen en ole vielä tehnyt mitään päätöksiä, kun talvikin on mennyt töiden merkeissä. Olen toki miettinyt mihin sitä haluaisi kouluun ja mitä sitä haluaisi isompana tehdä. Kovasti olen tätä miettinyt, mutta vielä en ole saanut vastausta mikä ala itseäni kiinnostaisi pidemmällä aikavälillä. Eiköhän se tästä jossain vaiheessa kirkastu.

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Ella Korpelan kummiyrityksinä toimivat:

#yhdessähuipulla2021 #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #pelaajahaastattelu #kirittärienfanikatsomo