Eeva Mäki-Maukola etenee pesäpallourallaan: 300 juoksun rajapyykki sivuutettu

Julkaistu 17.06.2023

Lähes 11 vuotta sitten – heinäkuun 15. vuonna 2012 – Viinijärven Urheilijat pelasi naisten Superissa vieraspeliä Petojusseja vastaan. Vinkun rökälevoitto kohti alempaa sarjatasoa kiitäneestä pohjalaisseurasta ei kuitenkaan ollut se juttu, mistä tuo pesisilta jäi historian lehdille. Kentällä nähtiin nimittäin toista naisten pääsarjaotteluaan pelannut 17-vuotias nuori nainen, joka toi ottelussa uransa kaksi ensimmäistä juoksua. Silloinen valmentaja Antti Eteläpää oli jo aiemmin nähnyt kristallipallostaan, että tuossa meillä on poikkeuksellinen urheilija, joka tulee vielä loistamaan kynttilän lailla pesäpallokansan kaapin päällä. Saattoipa jollekin katsomossa olleelle tulla mieleen jopa vanha Hollywood-elokuva: ”A star is born”.

– Häikäisevin pelaaja tänä vuonna koko sarjassa. Pitkä tie on kuljettu niistä Reijolan liikuntasalin harjoituksista, mistä tämä pelaaja lähti liikkeelle. Mutta se talentti, ääretön lahjakkuus näkyi heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien. Tuo kova pää ja kova harjoittelu ovat tuoneet sen tuloksen, mikä on nähty tässä ottelusarjassa ja tällä kaudella koko sarjassa, muisteli viime syksyn viimeistä SM-finaalia Ruutu-palvelun asiantuntijana toiminut Eteläpää.

Joensuun Mailan kasvatti Eeva Mäki-Maukola – meille kaikille tuttavallisemmin Mäkki vain – on tuonut äärettömän paljon iloa myös jyväskyläläiskatsomoihin vuosien mittaan. Hyvässä vauhdissa on uran 12. vuosi pääsarjatasolla, josta tämän kauden jälkeen hän on pelannut puolet eli 6 kautta Kirittärissä. Etenijä/vaihtajan roolissa koko huippu-uransa pelannut Joensuun kupeesta Pyhäselältä lähtöisin oleva Mäkki saavutti keskiviikkona 14.6 Porissa ison haamurajan naisten Superissa. Pesäkarhuja vastaan pelatussa ottelussa hän toi kotipesään uransa 300. juoksun runkosarjassa. Näistä lähes 2/3 on syntynyt Kirittärien paidassa eli 196 juoksua. Nykypelaajista tuon kovan rajapyykin ovat tiettävästi pystyneet saavuttamaan ainoastaan Virpi Hukka Mansesta ja Henna Juka Pesäkarhuista. Tilastojen valossa Mäkki on myös pelaamassa tällä kaudella uransa parasta kautta etenijänä. Viime kesänä Mäkki saavutti myös toisen kovan haamurajan, kun 1000. kärkkäri upposi vastustajan ulkokenttään.

Kun Mäkistä puhutaan, monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen älyttömän kova heittokäsi. Hän on kuitenkin ennen kaikkea joka ilta isolla tunteella pesäpalloa pelaava urheilija, mutta myös sarjan parhaita ulkopelaajia ja vaihtolyöjiä. Erityisesti kovat saumalyönnit ja näyttävät kopit ja polttoheitot ovat Mäkin tavaramerkkejä. Armoton harjoittelija, joka sai viime kauden päätteeksi 4. SM-kultansa lisäksi myös kaksi komeaa henkilökohtaista huomionosoitusta: Vuoden ulkopelaaja ja Pudotuspelien arvokkain pelaaja. ”Hyvä Mäkkiii!” -huudot ovat kaikuneet Hippoksen lehtereillä satoja kertoja.

Taas kerran saadaan onnitella sinua! Saavutit keskiviikkona Porissa ison haamurajan naisten Superissa, kun toit Pesäkarhuja vastaan pelatussa ottelussa urasi 300. juoksun runkosarjassa. Olitko tietoinen asiasta etukäteen ja minkälaisia ajatuksia se toi mieleen?

– En ollut edes tietoinen asiasta. Tuli täysin yllätyksenä, kun Porin kuuluttaja kertoi asiasta. Kertoo se ainakin sen, että on tässä muutaman kerran tullut juostua kotipesään uran aikana.

Eka tuotu juoksu (2 kpl) toisessa pelaamassasi pääsarjaottelussa heinäkuussa 2012 vieraspelissä Petojusseja vastaan. Onko muistikuvia tuosta ottelusta tai tuomistasi juoksuista?

– Muistan, että oli aurinkoinen keli. Olin ensimmäistä kertaa mukana ulkokentällä ja etukentällä muistaakseni häärin. En kyllä muista millä lyönneillä toin ne juoksut – olisiko ollut Kaappolan Maija tai Satokankaan Emmi.

Olet pelannut koko urasi vaihtajana/etenijänä. Kumpi näistä rooleista on ollut mieluisampi?

– Olen pitänyt itseäni aina enemmän ulkopelaajana ja tykännyt siitä eniten. Viime vuosina myös vaihtamisesta on tullut mieluisaa, ja eteneminen sopii myös. Etenemisessä toki kiinnostaa aina se pesäkilpojen voittaminen.

Olet nyt 28-vuotiaana saavuttanut jo paljon pesäpallourallasi – mitä konkreettista haluaisit saavuttaa tällä kaudella?

– Ei ole mitään konkreettisia tavoitteita asetettu. Haluan kehittää itseäni 2-tilannepelaamisessa, kun pelaan etulukijan paikkaa. Viime vuonna pärjäsin 1-tilanteessa, niin nyt koitetaan kehittyä myös vaihtotilanteessa 2-pesältä. Tarkoitus on myös pelata mahdollisimman tasaisesti läpi kauden niin sisällä kuin ulkona. Viime kaudella otettiin isoja steppejä fysiikassa, niin tarkoitus olisi ylläpitää se taso.
– Töiden takia en pysty enää treenaamaan kahdesti päivässä muuten kuin viikonloppuisin eli treenimäärät ovat pienempiä kuin edellisellä kaudella. Ehkä mennyt talvi on kuitenkin osoittanut sen, että ei tarvitse enää niin paljoa lajitoistoja kuin aikaisemmin. Ei tarvitse välttämättä tehdä enää joka päivä kahdesti sitä kahden tunnin lajitreeniä. Lyhyillä, mutta riittävän terävillä lajitreeneillä pystyy kyllä ylläpitämään sitä saavutettua lajiosaamista. Fysiikkavalmentajani Vesa Rantasen kanssa on paljonkin pohdittu mitä kannattaa milloinkin tehdä, kun aika on rajallisempi kuin aiemmin.
– Homma on kuitenkin toiminut hyvin, mistä täytyy kiittää myös työnantajaa. Pelipäivät saa pyhittää töistä vapaaksi ja meillä on myös viikoittain 2 tunnin vapaa treeni työaikana. On ollut hienoa treenata ja pelata, vaikka nyt töissä käynkin.

Sinulla on pitkä ja komea ura takanasi. Miten eteneminen on mielestäsi muuttunut kaikkien näiden vuosien aikana?

– Fysiikka on parantunut selvästi sekä juoksussa että mailan varressa. Lähes kaikki etenijän roolissa olevat pelaajat myös syöksyvät lähes poikkeuksetta nykyisin. E-pesis on tuonut myös teknologian entistä enemmän mukaan etenemiseen. Kun aikoja kellotetaan esim. 3-pesältä kotiin, niin vaikka joku näyttäisi liikkuvan hyvin, niin kello ei silti välttämättä aina tykkää. Tämä antaa myös ulkopeliin lisää vaihtoehtoja, jos etenijän tiedetään olevan hieman hitaampi.

Suomenmestaruuksien lisäksi, mitä tämä aika Kirittärissä on merkinnyt sinulle urheilijana?

– Kyllä se oman urani merkittävin kehityssteppi on tapahtunut ilman muuta Kirittärissä. Vinkussa pääsi jo maistelemaan ja haistelemaan sitä Superpesispelaamista ja hakemaan niitä ensikokemuksia. Rauman vuosina pääsin taas näkemään mitä se menestyminen voisi olla, ja pääsin myös itse ottamaan enemmän roolia ja vastuuta pelaajana. Kirittärissä on kuitenkin tullut suurin kehitysaskel lajipuolella, mutta ehkä vieläkin enemmän siellä henkisellä puolella. Toisin sanoen kaikki ei ole aina ihan ihanaa, kivaa tai upeeta, vaan pitää käydä joskus myös vähän syvemmissä vesissä kehittyäkseen.

Entäpä nyt, kun meneillään on urasi 12. kausi pääsarjatasolla. Miten on oma alkukautesi mielestäsi sujunut ja missä asioissa on vielä petraamisen varaa?

– No ihan hyvin on mennyt. Olen pystynyt viemään etenijää hyvin eteenpäin. Aina ei tarvitse lyödä niitä pieniä, olen pystynyt vaihtamaan myös kovilla lyönneillä, joiden merkitys kasvaa nyt kun nämä helteet tästä taas alkavat. Säästetään etenijöiden jalkoja. Ihan ok on mennyt, tästä on hyvä jatkaa.

Ei muuta kuin tsemppiä jatkoon ja kohti seuraavia haamurajoja, Mäkki!