Kati Tanhua kipparoi Kirittäriä ympärillään vahva tukiverkosto

Kovia ominaisuuksia vaaditaan. Pitää olla fiksu, ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva, positiivinen elämänasenne, lämmin persoona ja pelurina vieläpä osaava ja luotettava. Kun tuli ilmi, että Kati Tanhua on Kirittärien uusi kapteeni, niin monelle tuli varmaan heti mieleen, että no niin – mikäpä tässä meidän fanien on köllötellessä. Mainio valinta kerrassaan, hyvissä käsissä ollaan taas kerran.

Kaikki edelliset kapteenit – Laura Toikkanen, Eeva Mäki-Maukola, Emma Körkkö ja Kira Andersson – pääsivät omalla vuorollaan nostamaan Tainaa kauden päätteeksi. Toivotaan Katille myös tätä onnen hetkeä omalla pelaajaurallaan.

Kapteenin perinteisiä tehtäviä on ollut olla se luotettava yhteydenpitäjä joukkueen ja valmennuksen/pelinjohdon välillä. Tukihenkilö, jonka olkapää on aina vapaana pahan päivän koittaessa. Tsemppari pukukopissa, kun se viimeinen jakso täytyy vielä kairata. Joukkueen edustaja sidosryhmien tapaamisissa. Paljon muutakin kuuluu kipparin toimenkuvaan kuin vain se kentällä näkyvä hutunkeitto pelien alussa.

Kati Tanhua – olette saaneet nyt viettää viikon mittaisen harjoittelu- ja palautusjakson. Miten joukkue on viettänyt tämän ajan?

– Meille oli viime viikonloppu joukkueen yhteisestä tekemisestä vapaata. Pelaajat keskustelivat omien fysiikkavalmentajiensa kanssa otettiinko siihen lepoa vai fysiikkaa, sen mukaan mitä kukin nyt tähän tilanteeseen tarvitsi. Maanantaina kokoonnuimme taas yhteen työstämään lajitreeniä, ja aika paljon niitä nyt tälle viikolle taas on, palaverien lisäksi. Eli paluu takaisin lajiarkeen.

Kirittärien runkosarja on vasta hyvin alkuvaiheessa. Viisi peliä ja viisi voittoa on loistava alku, mutta toisinaan hieman ailahtelevalla pelillä. Miten näet kapteenin silmin joukkueen suorittamisen toistaiseksi?

– Peli on tosiaan ollut välillä vähän ailahtelevaa, mutta minusta iso juttu on ollut se, että olemme jaksaneet jauhaa sitä omaa juttuamme niin, että niistä kaikista peleistä on kimmerretty se voitto. Se on pitkässä juoksussa iso juttu, sillä kauden lopuksihan ne kaikki vastustajat pitää kuitenkin voittaa. Peli ei ole vielä valmista – eikä sen toki tarvitse ollakaan valmista kauden tässä vaiheessa. Teemme kuitenkin koko ajan oikeita asioita treeneissä ja varmasti ne siirtyvät ajallaan myös itse peliin. Voitot kauden alkupeleistä kertovat sen, että oikealla tiellä ollaan. Sarjan tasaisuus on tehnyt jo nyt selväksi sen, että sieltä ei helppoja pisteitä ole saatavissa. Toisaalta tämä tekee vain hyvää lajille. Katsojillekin on mielenkiintoisempaa käydä katsomassa tasaisia pelejä.

Missä on joukkueen isoimmat pelilliset haasteet tällä hetkellä?

– Joka pelin jälkeen käymme tietysti läpi tarkkaan missä onnistuttiin ja missä sitten taas ei ehkä niin hyvin. Jos mietitään isoa kuvaa, niin vaikka edellinen Vaasa-peli ei ollut meidän ulkopelin kannalta kummoinen, niin hyvä ulkopeli on kuitenkin se, mihin tämä joukkue aina nojaa. Pitää oppia vain tekemään ulkona yhdessä sovittuja asioita, niin pääsemme ulkonakin pelaamaan paljon monipuolisemmin. Sisäpelissä meillä on ollut vielä liikaa turhia paloja mm. kopinnostoissa, mikä on syönyt sisäpelin tarvitsemaa jatkuvuutta. Niitä on saatu jonkin verran karsittua, mutta on niitä edelleen. Yleistä huolellisuutta kaivataan lisää. Ne kun saadaan pois, niin pääsemme aiempaa monipuolisempaan sisäpeliin. Potentiaalia näkyy molemmilla osa-alueilla ja välillä on jo nähty aivan käsittämättömän hienoja suorituksia.

Olet ensimmäistä kertaa urallasi kapteenina – miltä tuo pesti on tuntunut?

– Aika jännittävältähän se aluksi tuntui, mutta aika pian tuli ymmärrys siitä, että minua on pyydetty tähän tehtävään sen perusteella, minkälainen henkilö olen joukkueessa ollut. Lisäksi minulla on aivan ihanat varakapteenit Mäkki (Eeva Mäki-Maukola) ja Possu (Mari Mantsinen), joiden kanssa on helppo tehdä yhteistyötä eli tämän homman kanssa ei jää yksin.  Lisäksi meillä on erittäin aktiivinen hupitoimikunta, johon kuuluvat Juti, Venssi, Ronja ja Eve. He ottavat myös paljon minulta hommia pois ja huolehtivat, että joukkueella on kivaa. He ovat mm. järjestäneet pääsiäismunajahtia, koristelleet pukukoppiamme Hiltonia ja nähneet ylipäätään paljon vaivaa sen eteen, että meillä olisi hauskaa yhdessä. On hienoa, että ei ole vain minun vastuulla miten voimme joukkueessa. Se on kaikkien yhteinen juttu.

Pelaat nyt 4. kautta Kirittärissä. Minkälainen kasvuprosessi tämä aikakausi on ollut sinulle urheilijana?

– Olen saanut aikoinaan hyvät pohjat pesäpalloiluun Raumalla. Täytyy kuitenkin myöntää, että sen jälkeen kun tulin Jyväskylään, niin laji on avautunut minulle aivan uudella tavalla. Täällä pelit ja suoritukset puretaan atomeiksi ja on ollut hämmästyttävää huomata kuinka paljon olen oppinut vieläkiin paremmin ymmärtämään lajia. Peliin tykästyy aina vaan enemmän, kun siitä oppii uusia nyansseja, ja tuo uuden oppimisen määrä on ollut aivan tajuttoman iso. Ehkä se jatkuva oppiminen pelistä ja taktisista asioista on se isoin asia mitä olen täällä Kirittärissä saanut. Aikaisemmin Nalle (Viljanen) ja nyt Mattias (Kitola) ovat tukeneet hienosti tätä oppimisprosessia. Jos jotain asiaa ei ole ymmärtänyt, niin he ovat kärsivällisesti näyttäneet aivan kädestä pitäen, että näin se menee. Olen ollut aina tunnollinen treenaaja, mutta Jyväskylään tultuani videoiden ja oman pelin tutkiminen on tuotu aivan uudelle tasolle. Toki työkalutkin – esimerkiksi ePesis – ovat tuoneet kaikille joukkueille paljon uutta pelien analysoinnissa viime vuosina.

Teillä jatkuvat pelit taas perjantaina Hippoksella, kun Kempeleen Kiri saapuu teidän vieraaksi. Minkälaisia ajatuksia sinulla on etukäteen tuosta ottelusta?

– Kempele pelaa sisällä aika yllättävää peliä, että siinä saa olla kyllä koko ajan varpaillaan. Heitä vastaan ulkokenttä ei voi hetkeksikään nukahtaa. Heillä on kovia lyöjiä – mm. Emmi Särkioja ja Neea Lotvonen – joiden kanssa saa olla jatkuvasti varoillaan. Kutn sanoin, tänä vuonna ei ole tulossa helppoja pisteitä. Talvella otimme Kempeleeltä oikein huolella kuonoon ja kauden ensimmäinenkin kohtaaminen ratkesi pitkälti Tintin (Tinja Töyrylä) ja Vensin (Venla Karttunen) läpilyönteihin. Nyt meidän sisäpeliä testataan taas uudella tavalla. Ihan täysi päivätyö saadaan kyllä perjantaina tehdä, jos voittaa halutaan.