Kirittäret sai Tammi Cupista haluamansa, vaikka jätettiinkin turnauksen viimeiseksi

Ainahan se olisi mukava voittaa, mutta harjoituspelien funktio on yleensä hieman toisenlainen kuin sarjapeleissä. Kirittäret sai arvokasta peliaikaa nuorille pelaajille, kokemusta pitkästä aikaa täysimittaiselta kentältä. Pelituntumaa sai kaikkiaan 14 pelaajaa, sivussa olivat sairastelujen vuoksi Laura Toikkanen, Sara Kujanen ja Iida Pajunen.

Porin Karhuhallissa eilen pelattu Tammicup oli mielenkiintoinen kokeilu, jossa kotijoukkue Pesäkarhut kohtasi Seinäjoen Mailajussit, Rauman Feran ja Kirittäret. Tämä oli myös tulosten osalta loppujärjestys. Ottelut olivat kahden jakson (2+2 vuoroparia) pelejä, minkä lisäksi pelattiin erillinen kotiutuslyöntikisa aluksi kolmella ja jatkossa kahdella lyöjä/etenijäparilla.

Kirittäret lähti turrnaukseen peluuttamaan rohkeasti nuoria pelaajia harjoituksellisesti pieneltä takamatkalta, kun se ei ole päässyt pelaamaan joukkueena käytännössä vielä lainkaan pitkällä kentällä. Joukkueen 2-pelinjohtaja Katja Saari sanoikin osuvasti ensimmäisen pelin jälkeen, että kokemus oli joukkueelle vähän niin kuin olisi tullut pelaamaan tenniskentältä jalkapallokentälle.

12.15 Kirittäret – Mailajussit 0-2 (0-2, 0-3)

Avausottelu Mailajusseja oli kokoonpanoltaan jopa hämmentävä, kun yhdeksikössä pelasi vain kaksi viime syksyn pudotuspelien pelaajaa plus kaksi jokeria. Ottelu oli Mailajussien suhteellisen selkeää hallintaa, sillä Kirittäret sai ensimmäisen kotiutustilanteen vasta toisella jaksolla. Ratkaisupaikoissa lyönnit eivät aivan natsanneet ja ottelu oli vaikea myös koppareillemme.  Ottelusta jäi mieleen erityisesti Mailajussien lyöjäjokeri Aino-Kaisa Mantere ja etukentällä lähes kaikki lyönnit räpyläänsä liimannut Liinu Turpela.

13.45 Pesäkarhut – Kirittäret 2-0 (2-1, 1-0)

Toinen peli pelattiin puolen tunnin kuluttua edellisen pelin päättymisestä ja siinä päästiin jo paremmin pelin juoneen mukaan. Kirittäret  pääsi aluksi Venla Karttusen lyönnillä johtoon, mutta Pori punnersi yhden harhaheiton turvin ensin tasoihin ja vei lopulta niukasti molemmat jaksot yhden juoksun erolla. Pesäkarhuista kovassa tikissä jo talvikaudella oli lyöjäjokeri Pauliina Harinen.

16.45 Fera – Kirittäret 1-0 (2-0, 2-2)

Erittäin tasaisissa merkeissä painittiin myös pronssiottelu Rauman Feraa vastaan. Toinen jakso näytti jo menevän Kirittärille, mutta turnauksen paras pelaaja Aurora Frantsila ratkaisi otteluvoiton Feralle viime hetken tasoituksellaan. Viime kaudella Pöytyällä pelannut superlupaus oli ehtinyt aiemmin ratkaista jo avausjakson puhkaistuaan Kirittärien ulkokentän 3-puolelta kahden juoksun arvoisesti. Kirittärien Tinja Töyrylä sai monisatapäiseltä katsomolta komeat aplodit parista huikeasta polttoheitosta takakentältä.

Kirittärien pelinjohtaja Mattias Kitola, mitäpä muuta kauden avausturnauksesta jäi kouraan kuin lämmintä kättä?

– Lopputulokset eivät meitä tietysti mairittele, mutta on meillä tuossa aika selkeät eväät kääntää tämä päivä varsin positiiviseksi. Erittäin hyvä pelillinen harjoituspäivä isossa tilassa. Meidän pelissä näkyi myös se, että emme ole vielä panostaneet monien pelin yksityiskohtien viilaamiseen. Kaaripeli, merkki, kopinnostot ovat pelin kannalta aivan keskeisiä asioita – kun pääsemme näihin juttuihin käsiksi, niin sisäpelikin rauhoittuu ja ulkopeli alkaa siitä tiivistymään.

– Turnauksen pelisysteemi oli ihan hyvä, mutta kun teet yhdessä vuoroparissa pari virhettä, niin jää enää yksi vuoropari niiden kuittaamiseen. Toisaalta tämä kahden vuoroparin jaksosysteemi aiheutti sen, että koko ajan siinä oli mentävä täysillä, ei jäänyt paljoa aikaa puhalteluun. Tähän kohtaan kautta tämä oli minusta kuitenkin ihan sopiva pelimuoto.

– Nuorista pelaajista haluaisin nostaa esiin lukkari Ronja Salmelan ekan pelin naisten superin joukkuetta vastaan, 06-syntynyt Fanni Käyrä oli mukana ulkokentällä Pesäkarhuja vastaan ja suoriutui siinä hienosti. Oona Kinnunen pelasi myös kaksi peliä kovalla tasolla. Uusille koppareille (Eveliina Rantonen ja Aino Vapaavuori) saimme myös molemmille kaksi peliä. Saatiin uusille pelaajille tärkeää ulkopelikokemusta. Jutta Myllyniemelle ja Viivi Partaselle saimme kolme peliä etukentällä eli yksilötasolla saimme paljon hyviä juttuja aikaiseksi.

– Oleellista tässä kohtaa on se, että laitetaan kaikki päivän aikana saatu kokemus reppuun, pistetään repun nyörit kiinni ja puretaan sen sisältö tässä tulevina viikkoina ennen loppukuusta tulevaa Kotkan reissua huolellisesti. Jos kaikki asiat käytäisiin nyt heti läpi, niin asioista unohtuisi jo puolet ja emme saisi siitä sitä hyötyä, mitä haluamme. Parin viikon päästä Kotkassa saamme myös tänään puuttuneet pelaajat (Toikkanen, Kujanen, Pajunen) remmiin mukaan ja siellä pelataan jo pidempiä jaksoja eli enemmän normipesiksen tyylisiä pelejä. Kierrätystä tehdään myös siellä eli lähdemme kahdelle kokoonpanolla kohtaamaan sarjanousija Haminan ja Hyvinkään Tahkon.

Miltäpä peli sitten näytti pelaajan näkökulmasta? Tähän voi vastata Kirittärien kokeneimpaan kaartiin kuuluva, kolminkertainen Vuoden lukkari Mari Mantsinen.

– Ensinnäkin oli mukavaa päästä pelaamaan – sehän se loppujen lopuksi on tämän jutun suola. Varmaan tuossa näkyi nyt se, että ei olla päästy yhdessä nurmella harjoittelemaan. Paljon oli myös positiivista ja hyviä ulkopelisuorituksia. Tintti heitti tappikumurasta pari upeaa paloa kotiin ja Nymanin Elsa pelasi myös mainion turnauksen. Nuorimmista myös Fanni ja Oona pelasivat erittäin hyvin. Tästä on hyvä ottaa mukaan positiiviset asiat mukaan talvikauteen ja jatkaa eteenpäin.

– Oma harjoituskausi on sujunut erittäin hyvin. Olen pysynyt terveenä ja syksy painotettiin ensisijaisesti fysiikkaa ja olen siirtynyt lajiharjoittelun pariin normaalia myöhemmin. Tämä ehkä näkyy vielä tammikuussa, mutta hyvillä mielin mennään. Tunne on, että fysiikassa ollaan menty taas napsu eteenpäin.

Katsomoon Marin vähäinen lajikokemus ei kyllä näkynyt mitenkään. Taktisia vääriä viljeltiin onnistuneesti ja tulihan sieltä yksi kärpänenkin. Takana katsomossa istuneet porilaiskatsojat odottelivat koko ajan, että ”kyllä se vahinkoväärä sieltä vielä tulee”. Vaan eipä tullut.

Viime kauden naisten Superpesiksen parhaaksi ulkopelaajaksi valittu Eeva Mäki-Maukola oli Tinja Töyrylän ohella Kirittärien eliittiä. Mielenkiintoista oli myös nähdä aikaisemmalla urallaan aina vaihtajana toimineen Venla Karttusen nosto kotiuttajaksi.

Eeva Mäki-Maukolan ja Kati Tanhuan kommentit turnauksesta:

#mestareidenmatkassa #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #kirittäret