Kärkietenijä Ella Korpelasta kuoriutuikin ykköskärjen vaihtaja

 – Superpesis, Yleinen

Ihminen on siinä mielessä merkillinen otus, että se kaipaa aina välillä uusia virikkeitä pitääkseen toiminnallisen vireytensä täydessä iskussa. On sitten kyse ammatinharjoittamisesta, työstä tai harrastuksesta. Meistä varmaan jokainen on ollut tilanteessa, jossa aiemmin upealta tuntunut homma alkaa maistua muutaman vuoden jälkeen puulta, kun päivistä tulee rutiininomaisia, samat toistot seuraavat päivästä ja viikosta toiseen. Jotain tarttis […]

Ihminen on siinä mielessä merkillinen otus, että se kaipaa aina välillä uusia virikkeitä pitääkseen toiminnallisen vireytensä täydessä iskussa. On sitten kyse ammatinharjoittamisesta, työstä tai harrastuksesta. Meistä varmaan jokainen on ollut tilanteessa, jossa aiemmin upealta tuntunut homma alkaa maistua muutaman vuoden jälkeen puulta, kun päivistä tulee rutiininomaisia, samat toistot seuraavat päivästä ja viikosta toiseen. Jotain tarttis tehrä. Urheilun saralla muutosvaihtoehdot ovat tosin työelämää huomattavasti kapeammat, kun juuri erikoistumisen kautta ollaan tiettyyn lajiin tai rooliin treenattu.

Roolin vaihtaminen pesäpallojoukkueessa ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen juttu, kuin moni voisi luulla. Jokerista ei niin vaan tehdä kenttäpelaajaa tai muuteta jotain toista roolia ilman pelinjohtajan lupaa. Joukkueen etu tulee ensin, pelaajan oma tahto vasta sitten. Ella Korpela oli viime syksynä oman uransa vedenjakajalla. Pitkään ykköskärkenä toimiminen ei enää oikein maistunutkaan ja uralle oli haettava uutta puhtia. Hän mietti pitkään erilaisia vaihtoehtoja uransa jatkoksi, kunnes viimein teki päätöksen meidän fanien iloksi jäädä Kirittäriin. Poron uljasta askellusta nähdään siis myös ensi kesänä Hippoksella.

Talven harjoituspeleissä Korpela nähtiinkin täysin uudessa roolissa; entisestä ykköskärjestä olikin talven aikana leivottu ykköskärjen vaihtaja. Hihassa säilyy edelleen numero 1, mutta sisällä Poro tuleekin mailan varteen vasta kun Kati Tanhua tai Roosa Lappalainen on ehtinyt täyttämään ykköspesän.

Fanikatsomo tavoitti Poron kiireisen pääsiäisen päätteeksi maanantaina. Aikaisempien vuosien haastatteluista poiketen puhelimeen ei vastannutkaan enää se nuori, hieman haastattelusta hämmentyvä tai lyhyesti kommentoiva nuori pesislupaus. Vastassa on levollinen, urheilijana ja ihmisenä täyteen kukkaan kypsynyt Ella Korpela, joka vastaa rauhallisesti ja sanojaan punniten haastattelijan kiperimpiinkin kysymyksiin. Mielikuvaksi jää, että tällä naisella on elämässä kaikki hyvin ja hinku pelikentille on valtava.

No moikka Poro! Taisi olla molemmilla kiireinen pääsiäinen, kun ei meinattu tätä haastattelua saada millään sopimaan molempien aikatauluihin – miten on pääsiäinen mennyt?

Moi-moi – onhan tässä kiirettä pitänyt. Alkupuolen pääsiäisestä olin Lohjalla ja nyt sitten kotona Oulussa. Liikuntaa on tullut harrastettua jos jonkinlaista. Hurahdin tässä juuri padeliin ja siitä on varmasti tulossa yksi suosikkiliikuntaqmuoto nitsaelle jatkossa.

Mikä on Poron pääsiäisherkku?

Täytyy kyllä tuohon sanoa, että kaikki pääsiäissuklaat, niitä on kyllä tullut syötyä. Pääsiäisperinneruoka mämmi ei sen sijaan ole minun juttuni.

Nyt on enää nelisen viikkoa kauden avaukseen – mitkä ovat fiilikset?

Tosi odottavaiset ja innostuneet. Varsinkin nyt kun hallikausi on ohi ja oli tosi ihanaa päästä Espanjaan treenaamaan lämpimissä olosuhteissa pitkälle kentälle. Siitä innostuin vieläkin enemmän ja pääsemme varmasti ensi viikonlopun leirin vetämään Hippoksella. Sitä tässä nyt odotetaan kovasti.

Miten talviharjoittelusi on noin ylipäätään sujunut?

Ihan ok on mennyt. Syksyllä arki oli vähän kiireisempää aikaa, kun olin töissä, treenasin ja opiskelin. Vuoden vaihteessa työt jäivät pois ja nyt on ollut aikaa ja tarmoa myös treenaamiseen ja kaikki on mennyt hyvin. Sisäpelissä roolini on vaihtunut ykköskärjen vaihtajaksi. Tämä on ollut sisäpelissä se talven kehityskohde ja se on tuonut mukanaan paljon uutta mielenkiintoa lajiin ja uusia harjoitteita.

Ella Korpela
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Olet kuitenkin pelannut koko Kirittärissä oloaikasi kärkietenijänä – mistäs tämä muodonmuutos?

Kempeleessä oli aikoinaan hetkellisesti joitain muita rooleja, mutta käytännössä olen ykköskärkenä toiminut jo Lipottarien aikana junnusarjoissa ja nyt sitten 4 vuotta Kirittärissä. Olen jo useamman vuoden halunnut päästä jossain vaiheessa uraani kokeilemaan tätä ykköstilanneteen vaihtajan roolia. Tämä ei ollut Nalle Viljasen päähänpisto, vaan kyllä tämä ajatus roolin muutoksesta on lähtenyt ihan itsestäni.

Kuulostaa hienolta! Tämä on varmasti tuonut lisää kipinää harjoitteluun…

Olen kyllä huomannut, että tänä talvena on ollut ihan eri hinku tuohon sisäpelin harjoitteluun, uusi sisäpelipaikka on tuonut uutta mielenkiintoa harjoitteluun. Olen opetellut myös uusia lyöntiratkaisuja nollatilanteeseen verrattuna. Motivaatio itsensä kehittämiseen on ollut korkealla. Vaihtotilanne on toki haastava, mutta se tuo lisää mielenkiintoa toteuttamiseen. Ihan kivasti tuo uusi rooli lähti toimimaan myös talven harjoituspeleissä. Ja harkkapelejäkin on tulossa – taitaa olla parin viikon päästä ensimmäinen. Tässä on vielä aikaa treenata.

Viime syksynä saimme jännittää aika pitkään uutta sopimustasi Kirittärien kanssa. Mikä sai sinut lopulta jäämään Kirittäriin?

Syksyllä tosiaan mietin aika pitkään missä sitä ensi kaudella ja tulevaisuudessa kannattaisi pelata. Uudella pelipaikalla oli erittäin iso painoarvo valintaa tehdessä, koska halusin tosissani muutosta aiempaan tekemiseen.

Monesti kun katselee etenijöiden toimintaa kentällä, niin jää miettimään, että kuinka paljon etenemisessä on kyse pelinjohtajan merkistä tai pelaajan omasta päätöksestä edetä. Mennäänkö sitä aina vain Nallen merkistä?

No kyllä pelinjohtajan merkki on varmasti kaikille etenijöille se tärkein juttu. Nalle päättää suurelta osin merkit, että kuinka siellä kentällä edetään. Toki joskus voi tulla tilanteita, että tuossa oliksi ehtinyt, mutta harvoin. Toki läpilyöntitilanteissa ei tarvitse paljon merkkiä katsella ja 3-tilanteissa etenijällä on joskus myös mahdollista karata ilman, että pelinjohtajalta olisi tullut merkki juosta kotiin. Välipesillä voi myös tehdä toisinaan omia ratkaisuja, jos pallo menee vaikka jatkeelle ja eteneminen tuntuisi turvalliselta. Tilanteet tulevat monesti niin äkisti, että siinä ei ehdi aina odottamaan pelinjohtajalta merkkiä, ja silloin etenijä tekee sen päätöksen itsenäisesti. Näitä näkee loppujen lopuksi peleissä aika useinkin.

Kärkietenijöiden kohdalla tulee paljon tilanteita, jossa pesävälejä joutuu sahaamaan edestakaisin, kun vaihtolyönti menee laittomaksi. Eikö tämä ole välillä turhauttavaa, kun spurtteja tulee paljon, mutta maisema ei vaihdu?

Heh – no ei kai se ihan aina niin hauskaakaan ole, jos lyönti ei jää ruutuun, ja eteenpäin pitäisi päästä. Se vain kuuluu pelin luonteeseen, että niitä laittomia aina välillä tulee. Ei kukaan voi aina lyödä esimerkiksi pientä vaihtolyöntiä ruutuun. Jos laittomia tulee paljon, niin toki se vie aina etenijän jalkoja pois ja sitten ehkä enää riitäkään se lyöntiratkaisu, millä alun perin olisi seuraavalle pesälle ehtinyt. Jos etenijä on joutunut paljon palaamaan takaisin pesälle, niin se vaatii vain lyöjältä sitten entistä parempia lyöntejä.

Kyllä katsomossa ovat sympatiat paljolti etenijän puolella, kun tällaisia tilanteita sattuu.

No joo – jos on etenijä, niin siinä joutuu ravaamaan ja juoksemaan, Se kuuluu rooliin.

Ella Korpela
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Onko joitain muita asioita tämän uuden sisäpeliroolin lisäksi, jota olet talvella harjoitellut ja tuntuuko, että ollaan menty viime vuodesta eteenpäin?

Olen pyrkinyt aika tasaisesti treenaamaan eri osa-alueita. En ole itse asiassa talven aikana päässyt hirveästi testaamaan, joten minulla ei ole oikein pohjaa vastata tähän. Treenit ovat kuitenkin menneet hyvin ja puntti on kulkenut, joten ainakin kropassa on semmoinen tunne, että hyvällä tiellä tässä ollaan.

Kuulostaa todella hyvältä! Monen pelaajan kohdalla olen miettinyt pelirutiineja ennen tärkeää peliä. Oletko taikauskoinen, että hommat täytyy tehdä aina juuri niin kuin ennenkin?

En tosiaankaan ole niin taikauskoinen kuin esimerkiksi joku Nalle. Minulla ei ole mitään erityisiä rutiineja ennen peliä. Tykkään kuunnella hyvää musaa, mutta siinäkään ei ole kyse siitä, että pitäisi soittaa jotain tiettyä kappaletta. Samaa pelipompulaa pidän kyllä aina hiuksissani, mutta siihen se jää.

Viittasit aikaisemmin, että olet panostanut talven aikana myös opiskeluun. Mitäpä sille rintamalle tarkemmin kuuluu?

Olen tosiaan suorittanut talven aikana verkko-opiskeluna avoimessa amk:ssa liiketalouden tradenomitutkinnon ensimmäisen vuoden opintoja. Opiskelut ovat sujuneet mukavasti ja ala tuntuu mielenkiintoiselta. On tuntunut siltä, että nyt on oma ala löytynyt. Pikapuoliin olisi tarkoitus hakea sitten opiskelupaikkaa.

Kaupallisen alan sisältö ja rakenne muuttuu koko ajan niin paljoin, että alalta löytyy varmaan paljon mielenkiintoista tekemistä tulevaisuudessa. Tsemppiä vain opintopaikan hakuun. Kiitos paljon Poro! Paljon onnea uuteen kauteen ja etenkin tähän vaativaan ykköstilanteen purkuun! Pidä itsesi terveenä ja oikein paljon onnea uuteen kauteen!

Kiitos-kiitos!

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #pesis100

Lue myös