Fysiikkavalmentaja Saija Määttä on kovan kaliberin vahvistus Kirittärien valmennusjohtoon

Julkaistu 07.04.2022

– B-tytöt, Superpesis, Talent, Uutiset - Naisten Ykköspesis, Yleinen

Kirittärien valmennusjohtoon ei perinteisesti kovin heiveröisillä meriiteillä nousta. Suomea maailmalla edustaneiden arvokisakävijöiden, moninkertaisten lajinsa Suomenmestareiden ja mitalistien remmiin ei todellakaan tulla niin kuin tallin ovesta. Uskottavuutta ja näyttöjä pitää olla ammatillisella puolella, kun aletaan valmentamaan aivan Suomen absoluuttisella huipulla olevia urheilijoita. Toisin kuin pelinjohtajat, fysiikkavalmentajat tekevät kovaa työtä joukkueen kanssa meiltä suljettujen ovien takana ja […]

Tässä jokakeskiviikkoisessa juttusarjassa Kirittärien harjoitus- ja valmennusryhmästä olemme saaneet tutustua loppusyksystä lähtien toinen toistaan mielenkiintoisempiin, lajiinsa intohimolla suhtautuviin ihmisiin. Mutta nyt mennään riman ylitse kyllä niin jotta raikaa, kun framille nousee Kirittärien meritoituneeseen valmennusjohtoon viime syksynä liittynyt fysiikkavalmentaja Saija Määttä, 39. Monille meistä nimi ei paljoa etukäteen kertonut, mutta heikkokuntoisempaa alkaa väkisinkin hengästyttää, kun Saija alkaa kertoa missä kaikessa hän on fyssari- ja valmennusurallaan ehtinyt olla mukana. Hän on megaluokan vahvistus muutenkin jo kovaan Kirittärien valmennustiimiin.

Saijan meriitit ovat vakuuttavaa luettavaa. Ei tosiaankaan voida puhua mistään maakuntasarjatason tekijästä, jos valmennettavana on ollut Tanja Poutiaisen tason urheilijoita ja tällä hetkellä Kirittärien lisäksi mm. naisten jääkiekkomaajoukkue. Saija oli v. 2019 ikimuistoisissa naisten kotikisoissa jo muutaman minuutin ajan maailmanmestari naisleijonien kanssa, kunnes tuomarit päättivät toisin. Kun tämän tasoisia osaajia on enemmänkin hakeutunut Jyväskylään, niin ehkä slogan kansakunnan liikuntapääkaupungista ei sittenkään ole niin kaukaa haettu.

Puhelimessa Saija antaa itsestään erittäin avoimen, määrätietoisen ja asiantuntevan mielikuvan. Punnittua tekstiä tulee solkenaan iloisella ilmeellä. Yli puolituntinen haastattelu vilahtaa nopeasti ohi jättäen haastattelijan siihen mielentilaan, että hitsi kun olisi pitänyt olla vielä lisää kysymyksiä.

Saijan työn keskiössä on selvästikin urheilijan kuunteleminen ja oikeaoppinen ohjaus tämän hakiessa uusia kehityspolkuja fyysiselle kehittymiselleen. Yhtäkkiä ei ole enää lainkaan yllättävää, jos pelaajat ovat puhuneet ammattimaisesta, kuuntelevasta koutsista. Tämän naisen tossujen alla ei maa ehdi sammaloitua. Hän hakee energiansa jatkuvasta liikkeestä ja selvästi elämän dynamona ovat perheen lisäksi työ ja sen tuomat haasteet. Ja sydän sykkii sitä tiheämpään tahtiin, mitä isommista haasteista on kyse. Tervetuloa Kirittäriin Saija – toivotaan sinulle pitkää pestiä pesisperheessämme!

No hei Saija! Oletkin kuulemma lähdössä huomenna lomamatkalle Norjaan etkä etelän leirille. Mikä vetää fysiikkavalmentajaa päinvastaiseen ilmansuuntaan lomailemaan?

Hei vaan! Olen tosiaan lähdössä perheeni kanssa Pohjois-Norjan Lyngeniin laskettelemaan, kun ei ole naisten jääkiekon MM-kisoja ja saan tässä viikon vapaan työstä. Vapaalaskua on tiedossa. Lyngeniin onkin kiva päästä pitkästä aikaa, koska kävimme siellä edellisen kerran ennen lapseni syntymää 6 vuotta sitten.

Ohhoh – kuulostaa aika hurjapäiseltä touhulta. Oletko pitkään harrastanut vapaalaskua?

Pari kertaa olen Norjassa tosiaan käynyt ja sitten kursseja liittyen lajin perusturvallisuuteen, tekniikkaan ja nousureitteihin. Suomessa on tullut tehtyä 10-15 reissua lajin parissa. Nyt on taas kiva päästä Norjaan hienoihin maisemiin.

Olet uusi kasvo Kirittärien valmennusjohdossa, niin kerrotko hieman itsestäsi ja taustoistasi?

Olen Kainuun Vaalasta kotoisin. Valmistuin fysioterapeutiksi Oulun amk:sta v. 2005, mutta sen jälkeen asuin Rovaniemellä 15 vuotta ennen Jyväskylään muuttoa. Ammatiltani olen fysioterapeutti, mutta fysiikkavalmennus on nykytyöni, voima- ja oheisharjoitteluun olen ajautunut enemmän vuodesta 2007. Aluksi tein oman työni ohella miesten liigalentopallon kanssa hommia Rovaniemellä Santasportissa, jossa voitettiin pari Suomenmestaruutta 2007-08. Siitä hyppäsin naisten alppimaajoukkueen mukaan vuosiksi 2010-12. Kierrettiin Tanja Poutiaisen ja Sanni Leinosen kanssa maailman cupia ja toimin joukkueessa sekä fysioterapeuttina että fysiikkavalmentajana. Tämän jälkeen en ole fysioterapeutin hommia käytännössä tehnytkään, vaan keskittynyt yksinomaan valmentamiseen.
Alppikomennuksen jälkeen kävin vuoden Kuusamossa Rukan alppikoulussa valmentamassa freestyle-laskijoita. Olen pyörittänyt Rovaniemellä crossfit-salia, jossa olin lähinnä liikunnanohjaajan tehtävissä. Sen jälkeen olin Rovaniemellä 4 vuotta naislentopallojoukkueen fysiikkavalmentajana vuoteen 2016 asti. Sitten olin Suomen painonnostoliiton hommissa vuoden nuoriso- ja koulutuspäällikkönä, kunnes jäin äitiyslomalle v. 2017. Koulutushommia olen tämän jälkeen tehnyt todella paljon. Olen ollut tekemisissä siis kaikentaustaisten ihmisten – kuntoilijoiden, lasten, nuorten, urheilijoiden ja huippu-urheilijoiden kanssa. Nuorempana oma lajini oli yleisurheilun pikamatkat, myöhemmin painonnosto.
Äityisloman aikana tuli valmentajakollegaltani yhteydenotto, että josko olisin kiinnostunut naisten jääkiekkomaajoukkueen fysiikkavalmennuksesta. Siinä olen ollut vuodesta 2018 ja tavoite on jatkaa vielä tämä alkanut olympiadi aina Milanon talvikisoihin 2026 asti.

Minkälainen ihminen on Saija Määttä?

Olen toisaalta rauhallinen – vaikka tunteita on paljon sisällä, niin ulkokuori on usein aika rauhallinen. Toisaalta olen menevä – ei ehkä levoton, mutta pitää koko ajan olla menossa johonkin, kuten tämä historiani varmaan osoittaa. Innostun uusista haasteista, mutta samanaikaisesti koen olevani pitkäjänteinen. En ole kovin montaa viikonloppua viettänyt kotona sen jälkeen kun olin yläasteikäinen. Tykkään vaihtelevista työajoista. Tyttären saamisen jälkeen toki kodin ja perheen arvostus on kasvanut isompaan rooliin ja sille haluaa nykyisin antaa myös enemmän omaa aikaa. Mieheni tykkää myös reissata, niin sehän on vain hienoa.

Miten aikoinaan ajauduit valmennustehtäviin?

Tein jo amk-vuosinani opinnäytetyön tanssiurheilijoiden fysiikkavalmennuksesta eli kiinnostus lähti jo sieltä. Vuonna 2007 päädyin silloisen poikakaverini kanssa Rovaniemelle, kun hän pelasi lentopalloa Santasportin joukkueessa. Minun painonnostovalmentajani oli silloin joukkueen fysiikkavalmentaja ja kun hän lähti työkomennukselle Uuteen Seelantiin, niin hän oli puhunut puolestani seuran sisällä ja astuin sitten hänen saappaisiinsa. Ja sillä tiellä tässä ollaan. Kiinnostusta valmennuspuoleen on ollut aina ja fysioterapia on jäänyt vuosien mittaan aika lailla taka-alalle.

Niin se maailma välillä vie. Sitten kesällä 2021 Kirittäret tuli kuvioihin mukaan. Mitenkäs tämä tapahtui?

Muutimme 2019 Jyväskylään mieheni työsiirron takia ja hetken siinä etsiskelin omaa työkenttää täällä. Pääsin viime kesänä mukaan urheiluakatemiaan mukaan aamuvalmennukseen ja tapasin Saaren Katjan, johon olin tosin tutustunut jo aiemmin jääkiekkopiirien kautta. Katja mainitsi minusta Nalle Viljaselle, joka soitti minulle muistaakseni heinäkuussa ja kyseli josko olisin kiinnostunut tällaisesta pestistä. Mukaantulo venyi silti aina lokakuulle, ennen kuin saatiin sopimusasiat kuntoon ja naisten jääkiekon MM-kisat pakettiin.

Kuvailetko hieman omia tuntemuksiasi minkälainen tämä alkutaival Kirittärissä on ollut?

No tosi hyviä tuntemuksia on ollut. Joukkue on ottanut minut lämpimästi vastaan ja he ovat arvostaneet työpanostani. Toivottavasti olen tuonut vähän uusiakin näkökulmia joidenkin pelaajien harjoitteluun. Ja ehkä myös koko joukkueen harjoitteluun, kun itselläni on pitkä tausta naisjoukkueiden fysiikkavalmennuksesta. Pelaajien asenne on todella ammattimainen. Vaikka monilla on myös opiskeluja tai töitä siinä ohessa, niin fokus on kuitenkin siinä, että haluaa olla hyvä pesäpalloilija.

Kerrotko hieman tarkemmin omasta työstäsi Kirittärien kanssa – mitä se teidän fysiikkavalmennus pitää sisällään?

Fysiikkavalmennus on jaettu niin, että Saaren Katjalla on meidän matkapelaajat, Rantasen Vesa vastaa koko joukkueen sekä erityisesti etenijöiden juoksuvalmennuksesta. Minulla on sitten 11 pelaajaa tästä 20 ryhmästä, minkä lisäksi teen Talent-ryhmälle Emma Körkön apuna voimavalmennusohjelmia. Olen tehnyt kaikille pelaajille liikkuvuus- ja kehonhallintatestit ja tehnyt joukkueelle huoltavia ohjelmia, jotta saataisiin pidettyä paikat kunnossa. Tätä puolta on tehostettu. Tiistai-iltaisin olen Graniitissa tekemässä ohjattua alkuverryttelyä, jossa aktivoidaan mm. keskivartaloa ja olkapäätä. Tämän lisäksi olen vetänyt lajinomaista fysiikkaharjoittelua, johon kuuluu esimerkiksi suunnanmuutosharjoittelua, lajinomaista kuntopallon heittoa ja kaikkea sellaista voimantuottoa, mihin kuntosaliharjoittelussa ei pysty.
Keskiviikkoisin olen kahdessa pienryhmässä vetämässä voimaharjoittelua, tarkastelemassa suoritustekniikkaa ja ennen kaikkea olemaan fyysisesti paikalla urheilijoiden apuna. Seuranta on tärkeää, jotta näkee urheilijan keshityksen ja sen, koska on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Lisäksi olen What’sApp:lla yhteydessä pelaajiin, jolloin seuraamme yksittäisten pelaajien viikkorytmiä ja kokonaiskuormitusta. Tässä on ollut flunssakierteitä ja jonkin verran koronaa, joten olen myös auttanut siinä, että missä vaiheessa se paluu treeneihin tapahtuu ja koska levätään. Onneksi nuoretkin ovat rohkaistuneet laittamaan enemmän viestejä, mutta kyllä kokeneemmat pelaajat ovat olleet alusta asti tosi aktiivisia. He haluavat pallotella omia ajatuksiaan kanssani ja saada sitten ohjausta miten edetään. Se lähentää paljon yhteistyötä, kun tietää pelaajien omista ajatuksista.

Kerrotko hieman omasta valmennusfilosofiastasi – mitkä asiat valmentamisessa ovat sinulle tärkeitä?

Kyllä itselleni tärkeintä on urheilijalähtöisyys. On hienoa tehdä töitä urheilijoiden kanssa, jotka osaavat tulkita oman kehonsa signaaleja ja minä olen sitten siinä vieressä enemmänkin suunnan näyttäjänä tai avustajana kuin käskijänä, että nyt tehdään näin. Joissakin tilanteissa pitää toki vähän määrätäkin, mutta johtava ajatus on kyllä urheilijan kuuntelu. Määrätietoisella urheilijalla on oma vaatimustasonsa ja minun tehtäväni on tukea sen vaatimustason täyttymistä. Oma ajatukseni on, että urheilija olisi koko ajan lähellä sitä optimaalista suoritustasoaan eikä sitä harjoitusohjelman kautta tuotaisi välillä liian alas.

Olette varmaan testanneet urheilijoita talven mittaan. Minkälaisissa asioissa fysiikkavalmennuksen osalta on mielestäsi menty eteenpäin?

Osalla on ollut vähän rikkonaisempi talvikausi erilaisten pikku vammojen tai sairastelujen takia eli testejä ei olla vielä kovin paljoa tehty. En tiedä onko tuo kahden vuoden koronakuplassa eläminen sitten vaikuttanut, mutta nyt ku tultiin ns. ihmisten ilmoille, niin noita sairasteluja on kyllä riittänyt. Ennätyksiä tai niiden sivuamisia on useimmilla pelaajilla, mikä on itse asiassa ihan hieno juttu, kun olemme vasta tässä vaiheessa kautta. Nuoremmista pelaajista Iiris Rautio ja Elsa Nyman ovat ottaneet ison kehitysloikan, heistä tulee muutaman vuoden sisällä fyysisesti aivan Superin kovimpia naispesäpalloilijoita. Kokeneemmasta kaartista Susanne Ojaniemen vauhti on kiihtynyt ja Laura Toikkanen alkaa toipua noista reisivammoistaan. Muikun ylävartalon voimatasot ovat kasvaneet merkittävästi, joten heitto varmaan lähtee ensi kesänä kovaa.

Miten urheilijoiden fysiikkaharjoittelu muuttuu nyt kun siirrytään sisätilolista ulos ja keskitytään normaalia enemmän lajiharjoitteluun?

En ole itse sitä koulukuntaa, että peruskuntokaudella urheilijan suoritustaso alettaisiin liian alas. Toistot ja nostomäärät ovat olleet vähän lyhyempiä ja isommilla painoilla tehtyjä, joten siitä urheilijan on helppo siirtyä kesää kohti. Itse rytmitys toki muuttuu. Nyt kun fysiikkaharjoitteluun on koko talven pyhitetty tietyt viikonpäivät, niin nyt ne tehdään lajin ohessa, kun kilpailukausi alkaa. Toivoisin, että kesälläkin pystytään pyhittämään yksi kokonainen treenipäivä fysiikkaharjoitteluun. Kiivaammassa ottelutahdissa fysiikkaa tehdään lajiharjoittelun yhteydessä eli pyritään pitämään voimatasoja ja kuntoa yllä. En vielä tarkkaan tiedä, miten Kirittärissä on aiemmin menetelty, mutta minun näkemykseni mukaan kesällä pitää myös uskaltaa treenata välillä kovaakin ehkä jopa joidenkin pelienkin kustannuksella. Jos toukokuusta syyskuulle vain herkistellään, niin voimatasot tippuvat. Fysiikkatreenaus on kesällä enemmän aaltomaista: välillä pitää olla kovempia treenijaksoja, joilla tehostetaan voimatasojen säilymistä. Pitää siis uskaltaa harjoitella myös kilpailukaudella.
Me naiset olemme myös sikäli erilaisia, että monet tarvitsevat hormonaalisen vasteen kovasta voimaharjoittelusta. He tarvitsevat kovan voimaliikkeen kehoon tunteakseen itsensä vahvoiksi ja kyvykkäiksi suoriutumaan pelikentillä parhaalla mahdollisella tavalla. Toiset taas tekevät kevyemmillä painoilla nopeita liikkeitä pikavoimatyyppisesti. Näiden kahden menettelytavan erottaminen urheilijoiden kesken on siis myös tärkeää, jotta päästään ohjaamaan kutakin pelaajaa parhaaseen lopputulokseen.

Hienoa, että näinkin yksilökohtaiseen harjoitteluun on panostettu. Mikäs on tilanne itsesi kohdalla, kun kesä tulee – ehditkö yhtään Hippokselle pelejä katsomaan?

Kyllä tarkoitus on, että jos olen Jyväskylässä, niin ehdottomasti menen pelejä katsomaan. Ekaan peliin ainakin olen tulossa. Minulla on synttärit edellisenä päivänä, joten toivottavasti tytöt tuovat pelistä voiton kotiin.

Kiitos paljon haastattelusta Saija, olipa paikoitellen hengästyttävää kuultavaa, mutta ennen kaikkea – olipa mukava tutustua. Oikein rentouttavaa lomamatkaa koko perheelle ja turvallisia laskuja!