Tuleva liikuntapedagogi Jutta Myllyniemi tuo pesiskentille positiivista virtaa

Kun meillä on lahjakas ja monipuolinen pelaaja, joka on kaiken lisäksi äärimmäisen fiksu ihminen, niin johan saa ulkokenttä olla varpaillaan, kun tämä nainen astelee syöttölautasen ääreen. Lyöntivalikoima on niin valtavan laaja, ettei pelissä tarvitse kahta samanlaista lyöntiä lyödä.

Jos ajatellaan tämän hetken monipuolisimpia pesäpalloilijoita ja älykkäimpiä sisäpelaajia naisten Superissa, niin heidän lukumääränsä pystyy laskemaan helmitaulullakin. Ja tähän lajin kuninkaallisten joukkoon kuuluu ehdottomasti yhtenä kovimmista Kirittärien pesävahti ja etukenttäpelaaja Jutta Myllyniemi.

Juti aloittaa nyt kolmatta kokonaista kauttaan Kirittärissä ja kehitystä on nähty tähän mennessä joka vuosi. Pelinjohdon kannalta Juti on loistava urheilija sikäli, että hänet voidaan laittaa pelin tiimellyksessä lähes mihin tahansa vaihtotehtävään, samoin kotiutuksiin. Itseluottamus on kasvanut vuosi vuodelta ja viime syksynä Jutista nähtiin toistaiseksi paras painos pesiskentillä, kun pelattiin pudotuspelejä. Kriittinen pelaaja haluaa toki kehittyä edelleen ja odotettavissa onkin, että Jutin maine ja rooli yhtenä joukkueen ehdottomana luottopelaajana on kasvussa edelleen.

Onkin vierähtänyt pitkä tovi taas siitä, kun Jutta Myllyniemi on ollut isommin esillä näillä sivuilla. Tämän iltaisen juttutuokion perusteella huomaan, että ihan liian pitkä aika. Vähän väliä jutustelun lomassa luurin toisesta päästä kuuluu pikku köhimistä, mutta vastaukset putoilevat iloisesti – harkittuina ja punnittuina, fiksuina ilmaisuina pesiksestä ja elämästä. 

Vuoden päästä keväällä liikunnanopettajaksi valmistuva Juti on äärimmäisen päättäväinen ja terveellä tavalla itseensä uskova ihminen, joka tuo iloa ja positiivista virtaa paitsi koko lajiin, niin ennen kaikkea omalle joukkueelleen. Tuloksen teon lisäksi juuri tämä tekee hänestä joukkueelleen erittäin arvokkaan pelaajan.

No terve Juti! Mitäpä sinulle kuuluu näin muutama päivä ennen kauan odotettua etelän leiriä?

Oikein hyvää kuuluu – treenien ohella olen tehnyt koulujuttuja ja gradua. Pikku flunssaa minulla on ollut muutama päivä, mutta ei mitään kummempaa. Kovasti tässä odotellaan leirille lähtöä.

Kuinka tärkeää se on pelaajalle päästä viikoksi pois tästä normiarjesta?

Kyllähän se on tärkeä piristysruiske – varsinkin nyt, kun ei olla pariin vuoteen etelään päästy koronan takia. Joukkueen yhtenäisyyden ja joukkuehengen kannalta leiri on varmasti myös äärimmäisen tärkeä yhteinen kokemus. Mukava on myös päästä vähän toisenlaisiin maisemiin treenaamaan. Se myös mukavasti aikaistaa ulkokauden alkua.

Viime kausi tosiaan elettiin vahvasti koronan varjossa. Kuinka raskas kausi oli pelaajille tästä näkökulmasta? Mitä kaikkea tuo koronan pakoilu edellytti joukkueelta?

Kausi oli siinä mielessä raskas, että ei saanut irtaannuttua pesiksestä oikein missään kohtaa. Olimme joukkueen kanssa sopineet yhdessä, että ylimääräisiä kontakteja tulisi välttää kaikin keinoin. Minusta kausi ei ollut fyysisesti mitenkään erityisen raskas, mutta henkinen kuorma siitä kyllä sellaisen teki. Elimme koko kesän käytännössä yhdessä kuplassa. Se oli yhteinen päätös ja yhdessä siihen myös sitouduttiin.

Viime vuonna kun teimme tätä vastaavaa henkilökuvahaastattelua suurin piirtein samoihin aikoihin, koit olevasi pelaajana vielä keskeneräinen. Minkälainen viime kautesi oli omasta mielestäsi: missä asioissa mentiin eteenpäin ja missä jäi vielä petrattavaa?

Viime kautta edeltävä kausi oli itselle välillä aika rankkakin oppivuosi, mutta opin silloin paljon. Viime kauteen mennessä olin oppinut kunnolla meidän pelitavan, sisäistänyt paremmin itseni pelaajana mm. lyöntiratkaisujen osalta – mitä lyödään tietyissä tilanteissa jne. Kaikkiaan minulle jäi hyvä kuva viime kaudesta. Pystyin mielestäni pelaamaan kauden tiukimmissa ratkaisupaikoissa parasta pesäpalloa tähänastisella urallani. Se toi paljon lisää itseluottamusta omiin kykyihin.

Totta kai aina jää parannettavaa – sehän se pesiksessä parasta onkin. Olin kotiuttajana isommassa roolissa kuin aikaisemmin, mutta minulle jäi mielikuva, että siinä voisi ja pitää olla vieläkin parempi. Kotiutuslyönteihin pitää keskittyä vieläkin paremmin vaihtolyöntien lisäksi.

Joukkuetoverisi Emma Körkkö totesi jossain viime syksyn haastattelussa, että hän pitää sinua kaikkien aikojen monipuolisempana lyöjänä, jonka kanssa on koskaan pelannut. Tämä tarkoittanee sitä, että et tietoisesti hae vain yhtä muottia pelaajana?

Ai jaa – enpä ole kuullutkaan tuota Emman juttua, mutta kiva! Monipuolisuus on tullut minulle jotenkin luonnostaan – en ole siihen tietoisesti pyrkinyt. Tykkään siitä, että tilanteet vaihtuvat ja minut voi laittaa lyömään mihin tilanteeseen tahansa. Vastustajat tietävät, että en lyö yhdessä pelissä kertaakaan kahdesti täsmälleen samaa lyöntiä, joten välillä sitä miettii, että josko yllättäisi joskus kahdesti samalla lyönnillä.

Onko pian alkavalle kaudelle tiedossa joitain uusia mailajekkuja?

Hah – saapa nähdä! Josko jotain pientä…

Onko pelaajan mahdotonta oppia lyömään sekä oikealta että vasemmalta? Potkivathan ne futaritkin molemmilla jaloilla. Edes jollakin tavalla ’väärältä puolelta’ lyöminen saisi ainakin vastustajan lukkarin ja ulkokentän hetkeksi sekaisin…

No periaatteessa kyllä! Itse asiassa aloitin tämän kauden syksyllä lyömällä molemmilta puolilta suurin piirtein yhtä paljon. Ajatuksena oli toki vain saada kroppaan monipuolisemmin liikettä. Itselle jäi tunne, että normaalilyönnissäkin liikkuvuus oli parempi, kun liikeratoja oli ensin venytetty toiseltakin puolelta. Siinä voisi olla kyllä ajatusta vasurille lyödä välillä oikealta ja toisinpäin. Pelitilanteessa en tähän kuitenkaan usko, siihen menisi aika kauan, että oppisi lyömään yhtä hyvin molemmilta puolilta.

No sitten kun tällainen peto jostain nousee, että osaa molemmilta puolin, niin se olisi kyllä kiva joskus nähdä. Jäämme siis odottamaan…

Kyllä sitä omien vahvuuksien kautta yleensä lähdetään pelaamaan…

Missä siis näet omat vahvuutesi pesäpalloilijana?

No tuo monipuolisuushan tuossa jo tulikin esiin. Ulkopelissä pallovarmuus on varmasti yksi vahvuuteni. Henkinen puoli kehittyy koko ajan, olen tehnyt sen kanssa paljon töitä. Arvostan pelissä erityisen paljon henkisen puolen hallintaa ja näen sen myös haasteena. Löytyy paljon pieniä yksityiskohtia, joiden avulla henkistä kapasiteettia voidaan kasvattaa. Esimerkiksi keskittyminen ja omien ajatusten ohjailu itse pelitilanteessa ovat tällaisia asioita. Vaihtaminen on ollut minulle aina luonteisinta, mutta kotiuttaminenkin alkaa jo tuntua kivalta.

Minkälainen on talvikausi ollut omalta osaltasi? Onko kaikki mennyt suunnitelmien mukaan?

Talvikausi on ollut suhteellisen ehjä. Pikku flunssaa on tosin välillä pukannut, mutta olen tyytyväinen. On ollut tärkeää, että olen pysynyt fyysisesti terveenä eikä ole tullut mitään loukkaantumisia. Tavoitteena fysiikkaharjoittelussa olikin, että se mahdollistaa lajiharjoittelun ja terveenä pysymisen. Teimme Saija Määtän kanssa fysiikkaharjoitteluun semmoisia tarkennuksia, jotka sopivat nimenomaan minulle. Harjoittelun sisältöön ja rytmitykseen on hänen kauttaan tullut paljon uusia juttuja. Hänen kanssaan on aina helppo jutella kaikesta. Saijasta on tullut tosi tärkeä osanen meidän joukkuetta.

Fysiikassa painopisteenä on ollut kehittää nopeutta ja saada lajitehokkuutta lisää. Heitoissa olen keskittynyt liikkuvuuteen, missä on itsellä ollut eniten kehitettävää. Sanotaan että pientä, mutta monipuolista kehittämistä.

Minkälaisilla fiiliksillä olet lähdössä 1,5 kk päästä alkavaan uuteen pelikauteen?

Oikein hyvillä fiiliksillä, ja nälkäisenä, totta kai. Luotan satavarmasti tähän meidän prosessiin. Vaikka talven aikana on ollut kaikenlaista, ja olemmekin joukkueen kanssa jutelleet, että ei taida enää tulla sellaista tilannetta eteen, joka meitä hätkäyttäisi. Olemme ottaneet nämä vastoinkäymiset omaksemme joukkueessa enemmänkin uutena voimavarana. Tuntuu että olemme joukkueena vieläkin tiiviimpi, pelaajien kesken olemme lähentyneet entisestään. Luotan siihen, että tämä näkyy myös pelikentällä. Pikkuhiljaa, pala palalta parempaa pöytään ja sitten loppupeleissä kauden parasta.

Sinusta tulee siis liikunnanopettaja. Kuinka opinnot etenevät ja kuinka haastavasta ammatista siinä nykypäivänä on kyse?

Opiskelen liikuntapedagogiikkaa Jyväskylän yliopistolla ensimmäistä vuotta. Minulla on liikunnanohjaajan koulutus alla, joten maisteriopinnot kestävät osaltani sitten vain kaksi vuotta. Gradua olen aloittanut tekemään aiheesta ”Valmentajan valmennuskäyttäytymisen vaikutus nuoren urheilijan itseluottamukseen” ja valmistua pitäisi ensi vuoden keväällä.

Ammattinahan liikunnanopettajana olo on paljolti lasten ja nuorten kohtaamista. Olen ihmisläheinen tyyppi ja tykkään touhuta muiden ihmisten kanssa. Erityisesti koen tärkeänä työskennellä lasten ja nuorten kanssa – että olisin heille tärkeä ja turvallinen aikuinen, jonka puoleen kääntyä tarvittaessa. Olla sellainen henkilö, joka auttaa heitä jaksamaan koulussa ja tuo positiivista virtaa elämään. Innostaminen liikuntaan on tärkeää ja niiden kautta positiivisten kokemusten tuottaminen. Rankkaa voi olla pitkät työpäivät, mutta sehän on myös järjestelykysymys.

Millä tavalla mielestäsi lasten liikkumattomuutta voitaisiin ehkäistä nykyistä paremmin?

Ehkä kaikki voisi lähteä siitä, että tunnistetaan niitä oikeita liikkumattomuuteen liittyviä syitä. Mikä on se lukko kussakin lapsessa – miksi hän ei liiku? Ympäristö toki muokkaa tätäkin aika tavalla. Kynnystä pitää madaltaa liikunnan aloittamiseen, varsinkin jos joistain lajeista on epämieluisia kokemuksia. Olennaista olisi löytää liikunnan avulla lapselle myös niitä kivoja kokemuksia. Kaikki eivät tykkää samoista jutuista. Ryhmän ilmapiirillä on myös merkitystä.

Se on juurikin näin! Kiitos Juti paljon haastattelusta, hienoja ajatuksia tuli paljon. Koitahan tervehtyä, jotta pääset lähtemään etelään viikonloppuna. Ja kaikkea hyvää sinulle tietysti myös pian alkavalle kaudelle!

Kiitos tosi paljon. Täytyy vielä sanoa, että kiva kun jaksat tehdä näitä juttuja. Niitä on monen varmaan mukava lukea. Kaikkea hyvää myös sinulle – moikka!

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #pesis100