Pallosilmä Venla Karttuselle ei riitä vain hyvä – pitää olla erittäin hyvä!

Junnujoukkueissa oli aikoinaan tapana jakaa kauden päätteeksi erilaisia tunnustuspalkintoja kauden mittaan ansioituneimmille pelaajille. Ja ainakin takavuosina – ehkä edelleenkin – se kaikkein tavoitelluin pokaali oli aina ”Pallosilmän” nimellä kulkenut kunniapalkinto. Jo nimikin viittaa siihen, että sen saajaa pidettiin paitsi erittäin taitavana, myös peliä erinomaisesti ymmärtävänä ja todennäköisesti myös hyvin tulosta tehneenä pelaajana.

Voisi kuvitella, että suurelle yleisölle armottomana ja jonglöörimäisenä polttajana tutuksi tulleelle Kirittärien Venla Karttuselle Pallosilmä-palkintoja olisi kertynyt palkintokaappiin enemmänkin. Vensin urotöistä yhtenä sarjan kovimpana ulkopelaajana saisi esitettäväksi jo suhteellisen pitkän videokoosteen – ja pelaaja on vasta 19-vuotias. Kuten tässä on vuosien mittaan hehkutettu, tässä meillä on erittäin poikkeuksellinen lahjakkuus, jonka todelliset huippuvuodet ovat vielä edessäpäin.

Viime kaudella Karttunen pelasi sisällä aiempaa pienemmässä roolissa, kun etenijöitä vietiin pesältä toiselle 2-kärjestä. Ulkona hän oli kuitenkin loistavan pelinlukutaitonsa vuoksi yksi joukkueen ehdottomia kulmakiviä Eeva Mäki-Maukolan ja Emma Körkön ohella. Sisäpelissä hänen tavoitteenaan on kuitenkin nostaa rooliaan tulevaisuudessa.

Venla opiskelee tällä hetkellä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi. Koulutahtia on vähän löysennetty, jotta aikaa jää riittävästi harjoitteluun ja siitä palautumiseen. Kaikkensa tällä hetkellä pesikseen satsaava Karttuselle ei enää riitä se, että on hyvä pelaaja – vaatimustasona on olla erittäin hyvä. Ja ehkä jonain päivänä myös se kaikkein paras. Asenteesta se ei ainakaan jää kiinni

Venla Karttunen tavoitettiin kotoaan Jyväskylästä, jossa hän palautteli vielä itseään edellisen viikonlopun Halli-SM turnauksesta.

No moi Venla – mitä kuuluu? Joko Jyväskylässä kaupungin liikuntapalvelut ovat pukanneet lumet pois Hippokselta?

Moi-moi! Mitäpä tässä – koulua ja treeniä. Sitä samaa mitä aina. En ole hetkeen käynyt Hippoksella tarkistamassa tilannetta, mutta eiköhän siellä vielä lunta ole. Toivottavasti kun tulemme etelän-leiriltä takaisin Jyväskylään, niin päästäisiin jo ulos treenaamaan.

Teillä oli viikonvaihteessa Tampereella vähän kaksijakoinen turnaus. Ensin kovalla taistelulla välieriin, mutta finaalissa ei sitten oikein kulkenut. Mitä olette pohtineet joukkueen kanssa – mihin se lento katosi?

No nythän ollaan vasta talvessa eli syksyyn, kun pitäisi olla parhaimmillaan, on vielä pitkä matka. Talvikausi on ollut meille erittäin haasteellinen, on ollut kyllä kaikenlaista. Tällä kaudella ylipäätään finaaliturnaukseen valmistautuminen ei ollut kyllä mitenkään optimaalista. Tiedämme, että tässä joukkueessa on vielä todella paljon enemmän potentiaalia ja ulosmitattavaa. Usko on kova siihen, että olemme taas syksyllä parhaimmillamme.

Kaiken kaikkiaan tulos oli varmaan joukkueenkin mielestä ihan hyvä, kun tosiaan ajatellaan lähtökohtia ja koko talven taustoja. Vai millä mielellä siellä hopeamitalit kaulaan ripustettiin?

No oltiin kyllä tyytyväisiä siihen, miten välierä käännettiin voitoksi. Fiilikset joukkueessa finaalin jälkeen olivat, että ihan ookoo, mutta eihän hopea ole meidän tavoitteemme tänä vuonna. Tavoitteena on kesällä parantaa peli peliltä.

Miten nuori pelaaja suhtautuu siihen kovaan fanien ja media hehkutukseen? Toisaalta on varmaan kiva kun paljon kehutaan, mutta tuleeko näistä pelaajalle myös paineita, kun jatkuvasti odotetaan ihmetekoja kentällä?

Eipä noita passaa hirveästi ajatella enkä usko ottavani niistä paineita. Kyllä tässä lajissa pysyy aika hyvin maan pinnalla. Tämä on myöskin persoonakysymys – minulle ei riitä, että on hyvä, vaan pitää olla tosi hyvä.

Miten sitten kuvailisit itseäsi ihmisenä ja pelaajana?

Itse uskoisin, että olen aika lailla samanlainen molemmissa rooleissa. Ainakin vilkas ja puhelias.

Erinomaisen pelinlukutaitosi vuoksi olet pelannut paljon etulukijan tonttia varsinkin kotiutustilanteissa. Mitä tärkeitä ominaisuuksia kaivataan hyvältä etulukijalta?

Ensinnäkin vaaditaan pelirohkeutta ja räpylävarmuutta sekä totta kai, että osaa lukea hyvin lyöntisuunnat. Huippupelaajien lyönnit pitää osata käytännössä ulkoa, jotta pystyy ottamaan myös vähän ennakkoja. Pääosin pelaamme huippulyöjän vahvuuksia vastaan, mutta aina joskus sitä tulee kuitenkin aavistettua väärään suuntaan. Rohkeutta pitää silti olla, muuten et ikinä voi voittaa sitä pelitilannetta.

Jos palataan ajassa taakse päin eli viime kauteen, niin minkälainen maku itsellesi jäi omasta pelistäsi? Mihin olit tyytyväinen ja missä mielestäsi jäi vielä parantamisen varaa?

Oma suorittaminen oli vähän vaihtelevaa. Ei nyt aivan huippua, mutta ei myöskään aivan kuraa. Meni vähän ns. perussuorittamisen puolelle, mutta kaikessa voi toki aina parantaa. Fysiikkapuolella on vielä paljon kehittämisen varaa, lajitehokkuutta voidaan parantaa juoksussa, voimassa ja lyöntipelissä.

Vaikka toit juoksuja komeat 34 kpl, profiloiduit viime kesänä käsittääkseni hieman enemmän ulkopelaajaksi, kun rooli sisällä jäi edellisvuotta pienemmäksi. Tuleeko tämä suuntaus jatkumaan vai onko tavoitteena pelata jatkossa isommassa roolissa myös sisällä?

Kyllä se näin on – ulkopeli on itsellä vielä se parempi pelin osa-alue. Sisäpelissä on totta kai tavoitteena myös nostaa omaa roolia. Vaihtajan roolissa tässä silti eteenpäin mennään.

3. finaalipelissä teit ehdottomasti yhden kauden komeimmista ulkopelisuorituksista: syöksykopilla pallo räpsään, äkkiä ylös ja vielä pesään heittäytymällä vastustajan etenijän polttaminen. Finaalin arvoinen syöksykoppi – Venla Karttusen suoritus on mykistävä! | Ruutu Kuvailetko minkälaisia fiiliksiä ja ajatuksia tuollaisissa tilanteissa pelaajalle syntyy?

Eipä niitä siinä hetkessä ehdi ajattelemaan. Totta kai onnistuneet suoritukset tuovat buustia omaan tekemiseen ja parhaimmillaan koko joukkueelle. Kyllä se oli toistaiseksi paras suoritukseni ulkokentällä, minkä olen syöksymällä tehnyt. Ja se tuli vielä hyvään paikkaan.

Mitenkä nyt jo käytännössä loppunut talvikausi on omalta osaltasi noin ylipäätään mennyt? Onko sinulla ollut harjoittelussa joitain selkeitä painopistealueita, joita olet halunnut kehittää talven aikana?

No omalta osaltani harjoittelu on sujunut odotusten mukaisesti, parhaani teen joka päivä. Olemme käyneet aika tarkkaan fysiikkavalmentaja Saija Määtän kanssa läpi peliominaisuuksiani ja niiden pohjalta on laadittu harjoitteet omien heikkouksien parantamiseksi. Puhumme siis ylipäätään lajitehokkuuden kehittämisestä.

Valmistuit vuosi sitten lähihoitajaksi, mutta päätit sitten jatkaa vielä sairaanhoitajan opintoihin Jyväskylässä. Mikä vetää nuorta naista näin fyysisesti ja henkisesti rankkaan ammattiin?

JAMK:ssa on tosiaan eka vuosi menossa 3,5-4,5 vuoden sairaanhoitajan opinnoista. Urheilu-ura vie niin paljon aikaa, että varmasti mennään tuohon 4,5 vuoteen omalla kohdallani – pitää sitä olla myös välillä muuta elämää pesiksen ja opiskelujen lisäksi. Kun koulupäivät ovat pitkiä, niin kyllä silloin on aika rankkaa lähteä vielä illalla pesistreeneihin. Sairaanhoito on kuitenkin pitkään ollut itselleni ns. kutsumusammatti ja tykkään olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä.

Kiitos paljon haastattelusta, Venla! Kaikkea hyvää sinulle loppukevääksi. Toivotaan, että Barcelonassa paistaa aurinko ja pääsette treenaamaan hyvissä olosuhteissa!

Kiitos sinulle! Eiköhän siellä ainakin lämpimämpää ole kuin täällä.

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #pesis100