Fanikatsomon haastattelussa B-tyttöjen pelinjohtaja Mattias Kitola

B-tyttöjen pelinjohtaja Mattias Kitola uskoo, että kaikella on tarkoituksensa – kova analyytikko haastaa niin itsensä kuin pelaajat

Pesäpallovalmentajana tai pelinjohtajana toimiminen on varmasti kutsumusammatti, jos mikä. Normaaleja lomia saati työaikoja ei tunneta ja olet lähes 24/7 mukana joukkueen kanssa – jos et läsnä, niin videoiden, analyysien tai muiden suunnitelmien äärellä silloinkin kun me normaalit ihmiset vedämme henkeä jaksaaksemme taas huomenna. Mutta kivaa sen täytyy olla niille, jotka tuon rumban jaksavat.

Monille meille tavallisille pulliaisille pelinjohtajan ammatista paljastuu vain se mitä tapahtuu itse pelien aikana. Voittavan joukkueen pelinjohtajaan liittyy aina tilkkanen glamouria, saa paistatella menestyksen valokeilassa voittojen jälkeen ja varsinkin silloin kun kausi päättyy mestaruuteen. Pelinjohtaja nousee sankariksi siinä missä pelaajatkin. Mutta paljon on työssä myös yksinäistä puurtamista, asioiden fundeeraamista pitkinä illan ja yön tunteina miten oma peli saadaan seuraavaan otteluun vieläkin parempaan kuosiin.

Viime vuoden loppupuolella Kirittäret uutisoi nettisivuillaan, että B-tytöt sensaatiomaisesti SM-hopealle heti ensimmäisellä valmennuskaudellaan luotsannut Mattias Kitola on Kirittärien naisten Superpesiksen päävalmentaja ja pelinjohtaja kaudesta 2024 eteenpäin. Nousu yhden Suomen legendaarisimman palloilujoukkueen ykkösluotsiksi vain muutamassa vuodessa olisi jenkeissä Hollywood-kamaa. Mutta minkälainen ihminen on B-tyttöjen pelinjohtajana vielä seuraavat kaksi vuotta jatkava Mattias Kitola?

Toistaiseksi hän on jäänyt vielä isojen parrasvalojen ulkopuolelle, B-tyttöjen menestyksestä huolimatta. Kitolan päätehtävänä on B-tyttöjen pelinjohtajana sekä Talent-ryhmän päävalmentajana toimiminen. Hän työskentelee Jyväskylässä myös pesisakatemian valmentajana yhdessä Nalle Viljasen ja Perttu Hautalan kanssa. Vaatimattoman oloinen, tummat lasit silmillä ja padi kainalossa pesiskentillä viihtyvä Mynämäen Vesan kasvatti esiintyy naisten peleissä pokerinaamaisena valmentajana. Kuoren alla sykkii kuitenkin iso pesissydän, mikä paljastuu viimeistään silloin, kun oma joukkue tekee onnistuneen suorituksen ja Kitola äityy äärimmäisen koviin tuuletuksiin, jossa välillä jopa itse pelaajat jäävät hopealle. B-tyttöjen peleissä pokeri säilyy pelinjohtajan roolissa paremmin.

Mattias Kitolalla, 25, on vahva pesistausta ja hän aloitti miesten Suomensarjassa jo 15-vuotiaana. Koko Kitolan perhe elää vahvasti mukana pesäpallossa. Vanhempi veli Markus toimi aikoinaan B-tyttöjen pelinjohtajana Turussa ja pelaajistoon kuului silloin muuan lupaava nuori Emma Nieminen, joka nykyisin paremmin Körkkönä tunnetaan. Sisko Maria on pelannut naisten Superia Turun ja Mynämäen lisäksi myös Jyväskylän Valossa ja vanhemmat ovat olleet Vesan pesäpallojaoston kantavia voimia jo pitkään.

Peliuraa kertyi kaikkiaan 9 kautta, jonka aikana Kitola pelasi Mynämäen lisäksi pääosin Turussa ja Ulvilassa, mahtuupa mukaan lyhytaikaisia pyrähdyksiä myös Kankaanpäässä, Pöytyällä ja Jokioisissa. Mattias oli jo parikymppisenä myös erittäin osaava ja pidetty kuuluttaja Kupittaan pesäpallostadionilla Turussa.

Kirittärien toimintaan Mattias ajautui ikään kuin vahingossa, mutta hän näkee, että keväisellä kohtaamisella NalleViljasenkanssa ensimmäisen koronatalven jälkeen v. 2020 oli myös tarkoituksensa. Se muutti nuoren miehen elämän totaalisesti, kun alkavaan miesten Ykköspesiskauteen pelaajana UPV:n riveissä valmistautunut tietojärejstelmätieteilijä Kitola olikin yhtäkkiä rekrytoitu Kirittärien organisaatioon apuvalmentajaksi, pelianalyytikoksi.

Haastateltavan suusta ehtii tulla kakistelematta kymmenen punnittua ja selvästi artikuloitua sanaa samassa ajassa kuin hämäläinen haastattelija ehtii vasta sanoa ”Tota noin…”. Ajatus kulkee salaman nopeudella ja viesti aivoista purkautuu hämmästyttävän analyyttisena ja jäsenneltynä kuulijalle, haettuaan ensin mielen sopukoista omaan datapankkiin tai kokemukseen perustuvat painavat lauseet. Sanat ’näkökulma’ ja ’kokonaiskuva’ vilahtelevat jutustelutuokiossa tämän tästä ja antavat keskustelulle jopa hieman akateemista särmää.

Keskustelu Mattiaksen kanssa venyy peräti tunnin ja vartin mittaiseksi, ja sitä kauhistelee jo haastattelun kuluessa, että tästä tulee superpitkä juttu. Mutta ainuttakaan puuduttavaa hetkeä ei haastattelun aikana tule ja fokus pysyy koko ajan mielenkiintoisissa asioissa. Vastassa on henkilö, josta on vaikea olla pitämättä. Hän on nöyrä, isolla intohimolla asiaansa suhtautuva valmentaja, älykäs mutta vaatimaton, analyyttinen ja itseään haastava ihminen, jolla on myös taito antaa muille paljon. Haastattelun jälkeen jää väkisinkin pohtimaan, että toivottavasti Kirittärille on iloa vielä pitkään.tästä nuoresta, vasta uransa alkumetreillä olevasta valmentajasta ja pelinjohtajasta.

Miltäpä päivä näyttää Jyväskylässä, Mattias Kitola? Täällä etelässä sateet veivät ne vähäisetkin lumet ja nyt pääsisi luistimilla paremmin eteenpäin kuin tavallisilla kävelykengillä…

Noi moi! Mitäpäs täällä – normaalia sunnuntaipäivän viettoa. Katselen viime yön jenkkifutispelejä. Lajiin innostuin joskus 5 vuotta sitten. Keväällä sitten katsellaan NHL:n pudotuspelejä, ainakin suosikkijoukkueeni Toronton pelit. Täällä on ihan hyvät talvikelit, joten mikäpä tässä…

Teillä päättyi eilen Talent-ryhmän leiri. Miltä tilanne vaikuttaa joukkueessa tässä vaiheessa kautta?

Muutimme leirisuunnitelmaa viime vuodesta ja nyt pidämme sunnuntait vapaana pelaajille ei pidämme leirit aina perjantaista lauantaihin. Lajillisesti pidimme vähän kevyemmän leirin, mutta pelipalavereja kyllä pidimme. Ensi viikonloppuna pelaamme pari harjoituspeliä Seinäjoella koko Talent-ryhmän kanssa. Harjoituspelit antavat hyvin tietoa siitä, miten kukin pelaaja on syksyn ja talven harjoittelussaan onnistunut. Superilla ja Talentilla on ollut harjoittelussa hieman eri painotuksia harjoittelussa. Pelien kautta saamme infoa siitä mihin asioihin pitää vielä kevään aikana kiinnittää huomiota. Tammi-helmikuulla pidämme kuusi leiriä, jossa mukana ovat toki halli-SM turnaukset. Tästä mennään siis aika kovalla tahdilla eteenpäin.

Teillä on hieman reilu kuukausi aikaa Halli-SM alkuturnaukseen. Millä mielin joukkue lähtee alkuturnaukseen 26.2? Vastassa on kuitenkin mm. aina kova Lapuan Virkiä?

Emme ole alkuturnausta vielä oikeastaan sen kummemmin miettineet. Se on meille yksi harjoituksellinen kiintopiste, josta saadaan kolme peliä. Meillä on todella iso tuo B-tyttöjen ryhmä, joten on tärkeää, että kaikille annetaan mahdollisuus näyttää kehitystään talven aikana. Se on itselleni se tärkein pointti. Semmoista tilannettahan meillä ei ole ollut, että kaikki B-tytöt pääsisivät treenaamaan yhdessä, koska osa harjoittelee edustuksen kanssa. Peli-ideologia on Talent-ryhmässä ja edustuksessa sama, mutta esimerkiksi kaverit, jotka pelaavat kesällä kentällä vierekkäin, niin toinen harjoittelee nyt Talentin, toinen taas edustuksen mukana. Koko B-tyttöjoukkueen saamme kasaan harjoitusmielessä vasta keväällä, kun edustuksen harjoitusryhmää pienennetään.

Naisten edustuksesta aukeni nyt yksi paikka, kun Siri Eskola siirtyi Manseen. Jos B-tytöistä nousee 1-2 parasta pelaajaa vakiorooliin naisten joukkueeseen, niin se varmasti näkyy myös joukkueen pelissä?

Meillä on noin 20 pelaajan todella laadukas rinki B-tytöissä, joten en koe sen vaikuttavan kovinkaan paljon meidän toimintaamme. Sehän on urheilijan kannalta vain positiivinen asia, jos kehittyy niin hyvin, että pääsee urallaan taas pykälää korkeammalle. Siihenhän me täällä valmennuksessa loppujen lopuksi pyrimme. Meillä on kova kilpailu niin B-tyttöjen kuin Ykköspesiksenkin joukkueisiin. Viime keväänä meillä oli ringissä n. 14 tyttöä, nyt C-tytöistä on tullut lisää ja samoin olemme saaneet ulkoa pari uutta pelaajaa. Sara Kujanen treenaa edustuksen kanssa ja toinen lupaava tulokas on ollut ruoveteläinen Venla Manninen, joka tuli Kankaanpäästä.

Kerrotko aluksi, mikä saa ihmisen motivoitumaan näin rupiseen ammattiin, jossa päivät ovat äärettömän pitkiä ja lomat naurettavan lyhyitä? Kovassa tuloshakuisessa ammatissa myöskään työsuhteen jatkuminen edes seuraavan kuukauden loppuun ei ole aina niin itsestään selvää. Mikä sinua motivoi tässä ammatissa?

Oma ammatinvalinta tuli vähän vahingossa koronan kautta. Kun pandemia alkoi, niin minulla oli jo valmis pelaajasopimus UPV:n kanssa ja tarkoitus oli pelata lukkarina Ykkösessä kausi 2020. Koronan takia Ulvila sitten luopui koko sarjasta. Keväällä lumien sulettua tein Hippoksella omaa treeniä ja mietin että missä pelaisin kesällä. Nalle tuli sitten siihen ja juteltiin, kerroin olleeni Titanialla pesisanalyytikkona ja siitä tämä homma lähti liikkeelle. En ole siis tullut minkään perinteisen reitin kautta mukaan valmentajaksi. Kun ensimmäinen vuosi Kirittärissä oli takana, huomasin että tämähän on vieläkin kivempaa hommaa kuin pelaaminen ja siitä oli sitten luontevaa siirtyä tähän rooliin.

Varmaan ensimmäinen motivaation lähde ovat itse pelaajat. Kun näkee millä omistautumisella ja työmotivaatiolla sekä naiset että B-tytöt tekevät tätä sekä tietysti heidän kehittymisensä ruokkii omaa motivaatiota. Varmaan siinä on taustalla myös oma kilpailullisuus, halua kehittyä ja oppia pelistä ja valmentamisesta. Aika alokasta tässä ollaan molemmissa, mutta kova on halu kehittyä ja olla parempi kuin vastapuolen valmentaja. Pesisvalmentajan tutkinnon olen aloittanut aivan vastikään ja se on tarkoitus käydä kahden vuoden aikana loppuun.

Kerrotko vähän minkälaisen polun olet käynyt läpi ennen kuin tulit Jyväskylään Kirittärien ns. katsomovalmentajaksi. Jotkut puhuivat videovalmentajasta, mutta olet ilmeisestikin enemmän analyytikon roolissa tuossa naisten Superin joukkueessa.

Kun toimin aiemmin Titanialla 3-4 vuotta, niin pelisuoritusten analysointi oli se mun tehtävä, haluaa siitä sitten kukakin käyttää mitä nimitystä tahansa. Itselleni sillä tittelillä ei ole merkitystä. Nykyisin ohjelma on vaihtunut eli pyöritämme videoita paljon E-Pesiksen kautta. Tätä kautta minulle on tullut enemmän palaverivastuuta varsinkin silloin, kun käymme läpi vastustajaa. Talentin ja akatemian kautta minulle on myös tullut enemmän roolia itse lajivalmennukseen. Kun minulla ei vielä ole lajivalmentajan tutkintoa, niin aika paljon joutuu itse selvittämään asioita, vaikka minulla onkin ihan hyvä verkosto taustalla. Käyn paljon keskusteluja myös miesten Superpesispelaajien kanssa eri pelitilanteista ja niihin reagoinnista. Sitä kautta katsotaan myös, josko voitaisiin tuoda jotain uutta omille valmennettaville. Toisaalta, katselin Titanialla työskennellessäni lähes 600 superpesispeliä, joten kyllä siitä jotain tyhmempikin oppii peluuttamisesta. Joka pelistä voi ja pitääkin oppia aina jotain uutta. Olen valmentajaurallani vielä niin alkuvaiheessa, että kyllä tässä pitää olla suu ja sieraimet auki kaikkea uutta tietoa kohtaan. Työtä on paljon, mutta mieluisaa sellaista.

Eroaako miesten ja naisten pesäpallo ja sen kautta valmentaminen jollakin tavoin toisistaan?

Naisten valmentamisessa ei ole vastaan tullut mitään yllättävää. Erona tietysti miehiin on se, että kun pomppulyöntejä ei juurikaan ole, niin kaikki lyönnit pystytään periaatteessa pelaamaan pois. Se tuo vaiihtotilannealoitteellisuutta lisää ulkopeliin verrattuna miesten peleihin. Ehkä niitä eroja osaa sanoa 10 vuoden kuluttua enemmän, mutta ei tällä hetkellä.

Kun joukkueiden analysointi on mennyt noin tarkaksi, mitä haasteita se luo pelaajille ja pelinjohdolle? Ainakin sen luulisi suosivan enemmän luovaa ajattelua ja totutuista kaavoista pois pyrkimistä?

Tuota pystyy lähestymään hyvin monesta näkökulmasta. Tietoa on nykyisin paljon saatavilla ja jokaisella on myös omaa kokemusperäistä tietoa. Mitä suurempi määrä tietoa on käytettävissä, sitä suuremmilla otannoilla pystyy pelaamaan ja sitä kautta paremmin ennustamaan asioita. Jos vaikka haluaa ennustaa vastustajan pelinjohtajan toimintaa joissakin tilanteissa, niin datan pohjalta toiminta pystytään aika pitkälti ennustamaan. Mielenkiintoista kisaahan se on esimerkiksi pudotuspeleissä, kun molemmilla joukkueilla on valtava määrä tietoa toisistaan. Loppujen lopuksi se on kuitenkin itse urheilija ja hänen suorituksensa, joka pelin ratkaisee. Numerotiedoilla pyrimme antamaan urheilijalle positiivisia odotusarvoja, jotta hän pääsisi tilanteeseen, jossa on mahdollisuus onnistua.

Omista kaavoista on toki välillä hyvä pyrkiä pois, mutta asiassa on myös toinen puoli. Jos on pelattu esimerkiksi parikymmentä runkosarjan peliä ja kaksi pudotuspelisarjaa ja jos lähdet liikaa poikkeamaan niistä asioista mitä olet loppuotteluun tuonut, niin onko sekään sitten joukkueen kannalta edullista. Pelin aikana pyritään rakentamaan muutamia paikkoja pelin sisällä, missä pystytään pelaamaan kaavaa vastaan ja sillä mahdollisesti kääntämään niitä tiukkoja sarjoja. Voi myös ajatella niin, että pelaako vain omilla vahvuuksilla vai vastustajan heikkouksia vastaan. Monenlaista näkökulmaa on siihen, miten asioita halutaan tehdä.

Omaa urakehitystäsi valmentajana on varmasti auttanut se, että olet entinen pelaaja ja tilastojen mukaan pelasit ensimmäisen Suomensarjapelisi jo 11-vuotiaana.

Olen kyllä huomannut saman itse, mutta väittäisin sitä tilastovirheeksi. Itse en ainakaan muista pelanneeni tuolloin, ellen sitten ole jännittänyt sitä niin paljon, että muistijälkiä ei ole jäänyt. Minusta pelasin ensimmäisen pelini Mynämäellä 15-vuotiaana keväällä 2011 Puna-Mustia vastaan. Ura lähti liikkeelle vaihtajana, sitten olin jonkin aikaa kotiuttajana ja taas uudestaan vaihtajana ja lopuksi etenijänä. Ulkopelissä olin ensin polttolinjassa, sitten etukentällä, jonka jälkeen lukkariksi ja taas takaisin etukentälle. Lukkarina sitten lopetin. Totta kai ensimmäisenä on mielessä ihmiset ja joukkueet, joissa olen pelannut. Jännittäminen ja paineensietokyky eivät olleet itselleni pelaajana vahvuuksia. Ehkä sitä pyrki käsittelemään jännittämistä tuolla jatkuvalla pelipaikkojen vaihtamisella ja löytämään pelipaikan, jolla olisi kaikkein kivointa pelata. Ja sitähän ei sitten löytynyt, kun jännittämistä ei osannut silloin käsitellä oikein. Hyötynä tästä kaikesta oli, että jännittämistä on oppinut käsittelemään oikealla tavalla. Vaihtopenkillä toki välillä tuntuu, että olen maailman kovin jännittämään, ylimääräisiä askeleita tulee jonkin verran. Olin kova harjoittelemaan ja pelikäsityskin oli hyvä, mutta en ollut pelaajana henkisesti niin vahva, että olisin osannut tuoda niitä omia vahvuuksia esiin. Nyt kun tässä toimii nuorten ja vähän vanhempienkin kanssa, niin jännittämisestä pystyy itse tuomaan pelaajille omia näkökulmia ja auttamaan heitä. Ja jos ei pysty auttamaan, niin ainakin keskustelemaan asioista.

Miltäs näyttää oma kesäsi 2022? Mikä on roolisi naisten joukkueessa?

Olen toiminut talven harkkapeleissä naisten 2-pelinjohtajana, mutta mikä on tilanne kesällä, niin siitä varmasti seura tiedottaa ihan virallisesti jossain vaiheessa. Kesällä olen varmasti B-tyttöjen ykköspelinjohtaja ja Talent-ryhmän päävalmentaja. Kesällä Juha Mäkelä toimii sitten Ykköspesisjoukkueen pelinjohtajana. Niissä peleissä en kulje itse mukana, mitä nyt kotipeleissä katsomon puolella.

Ronja Salmelan lukkariharjoittelusta olen ottanut nyt päävastuun – pelaajan kannalta on selkeämpää, kun neuvoja tulee vain yhdeltä valmentajalta. Pyrin tuomaan uusia harjoitteita lukkarin harjoitteluun sekä sisäisten tunnetilojen hallintaa itse pelitilanteessa. Tässä auttaa myös omat kontaktit, pystyy kysymään monelta kokeneelta lukkarilta vinkkejä harjoittelusta ja niitä voidaan kokeilla ja keskustella niistä asioista pelaajan kanssa. Lukkaripelissä joku juttu voi toimia yhdellä, mutta ei sitten taas lainkaan toisella pelaajalla.

Mitä aika Kirittärissä on tuonut sinulle ammatillisesti?

No paljon oppia ainakin, samoin näkökulmien muutoksia siihen verrattuna miten itse koin asioita pelaajana. Arki on tietysti muuttunut paljon, kun on siirtynyt urheilijasta valmentajaksi. Fyysinen harjoittelu on muuttunut kuntoiluksi, filosofinen ajattelumaailma on varmasti myös muuttunut uusien ajatusten myötä. Arjen päivärytmi ei sinällään hirveästi ole muuttunut: talvella käydään koulua ja kesällä pelataan pesäpalloa.

Miten kehität omaa ammattitaitoasi? Keinot ja metodit ovat varmasti toista kuin pelaajilla, joiden kehitys perustuu pitkiin lajitoistoihin ja fysiikkatreeneihin ja jossa kehitys on ainakin jollain tasolla mitattavissa. Voiko pelinjohtajan kehittymistä mitata jollain tavalla?

Tämä on hyvä kysymys. Haluan katsoa asiaa vähän isommasta näkökulmasta. Jos yhden vuoden otannalla käyrä on ylöspäin, niin isommassa kuvassa on selvää, että siihen tulee pidemmällä aikavälillä vaihtelua. Yksi laskukausi taas ei tuo oikeutta kokonaiskuvalle. Palaute seuralta ja varsinkin pelaajilta on itselle se iso onnistumisen mittari. Jos pelaajat tuntevat kehittyvänsä ja viihtyvät joukkueessa, niin se on ehkä itselle se kaikkein tärkein mittari. Tuntuu, että ainakin viime kesänä meillä oli B-tytöissä hyvä yhteisymmärrys ja kunnioitus toisia kohtaan. Pelaajat oppivat että kun tehdään paljon töitä ja kehitytään, niin välillä tehdään myös virheitä. Sama oli myös toisin päin pelinjohtajan osalta – uskon, että tytöt myös tämän aistivat. Ainakin itselle jäänyt semmoinen kuva, että ollaan tuon meidän junioriosaston kanssa hyvin samalla sivulla.

Kuvailetko itseäsi pelinjohtajana ja ihmisenä?

Jos miettii ulkoisesti, niin varmaan olen pelinjohtajana ja ihmisenä kaksi täysin eri persoonaa. Ihmisenä olen varsin hiljainen ja rauhallinen ja tykkään olla rauhassa. Pelinjohtajana taas on liikettä ja äänen käyttöä sopivassa suhteessa. Samoin pelaajana minulla oli paljon ääntä ja touhua mukana. Nyt pelinjohtajana se ihminen sisälläni on varmaan samanlainen kuin aikaisemmin. Ehkä sitä pyrkii vähän enemmän vielä pohdiskelemaan asioita ja tekemään fiksuja ratkaisuja. Ja jos tekee vähemmän fiksuja ratkaisuja, niin voi pohtia että miksi ja ottaa sitten niistä taas oppia.

Autoritäärinen johtaminen suomalaisissa palloilulajeissa ollut poissa muodista jo ainakin pari vuosikymmentä. Kuinka helppoa on rajanveto ihmisläheisen ja autoritäärisen johtamisen välillä pesäpallossa?

Tuo on hyvin vaikea kysymys. Olen itse ollut vasta pari vuotta valmentajana ja on vaikea sanoa, onko itselläni tiedostamatta jompaakumpaa linjaa. Valmentajalähtöistähän se päätöksenteko tietysti on, mutta jos pelaajilta tulee ajatuksia ja ne on hyvin perusteltu, niin kyllä ne sitten otetaan käyttöön. Varmaan se oma tyyli tässä ajan mittaan muotoutuu.

Jos ja kun B-tyttöjen peli menee hetkittäisesti aivan pyllylleen, niin miten reagoit?

Tuon pystyy määrittelemään aika monella tapaa, jos menee ns. huonosti. Se jos yksi suoritus menee huonosti, niin se pitää hyväksyä, sillä yksikään lajisuoritus ei ole sataprosenttinen. Epäonnistumiset kuuluvat myös urheiluun. Toisaalta jos suoritukset heilahtelevat paljonkin, niin taustalla voi olla jotain muuta: heikko keskittyminen tai puolittainen suoritus. Silloin epäonnistumista lähestytään eri tavalla. Jos urheilija tekee 100 % fokuksella suoritusta ja tulee epäonnistuminen, niin ei siitä voi moittia. Negatiivisen palautteen antaminen tällaisissa tapauksissa on epäoikeudenmukaista hänen työtään kohtaan. Sitten jos asioita tehdään puolihuolimattomasti ja virhe johtuu siitä, niin se ei ole puolestaan oikeutettua joukkuetta kohtaan. Olemme keskustelleet joukkueen kanssa omasta tyylistäni ja mistä asioista on oikeutettua antaa kentällä palautetta. Toisaalta meillä palaute kulkee myös toiseen suuntaan eli myös pelaajat voivat antaa palautetta omasta toiminnastani. Yksittäisiä pelisuorituksia emme käy pelin aikana läpi, vaan niistä keskustellaan sitten seuraavana päivänä, kun tunnetasot ovat vähän laskeneet.

Mitä Mynämäki merkitsee sinulle tänä päivänä, kun olet jo muutaman vuoden asunut Jyväskylässä? 

Taitaa olla jo viides vuosi alkamassa Jyväskylässä ja sitä ennen asuin Kankaanpäässä, Porissa ja Ulvilassa. Armeijavuoteen asti asuin Mynämäellä ja onhan se aina syntymäpaikka ja vanhempien ja monien omaisten kotipaikka edelleen. Lapsuusajoilta on jäänyt paljon kavereita, mutta aika harvoin siellä nykyisin enää ehtii käydä. Joulu, pääsiäinen, äitienpäivä, isänpäivä – siinä se taitaa olla. Ehkä sitä ei vielä viidessä vuodessa tunne itseään jyväskyläläiseksi, mutta ei enää ihan mynämäkeläiseksikään.

Äitini on kotoisin Lapista ja lapsuudessa olen saanut paljon aatteellisia asioita, niin ehkä ajatus siitä, että elämässä kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa, toimii myös tässä. Vahingossa päädyin Jyväskylään opiskelemaan, vahingossa olen päätynyt pelaajasta valmentajaksi. Ja sitähän ei tiedä, vaikka sitä oltaisiin viiden vuoden päästä vahingossa taas jossain aivan muualla.

Miten otit vastaan tiedon siitä, että sinusta tulee yhden Suoimen legendaarisimman palloilujoukkueen seuraava käskijä eli virallisesti vuodesta 2024, mutta käytännössä vissiin loppysyksystä 2023?

Kyllähän siitä neuvoteltiin jonkin aikaa, eihän tuollaisia päätöksiä seuran eikä itsenikään puolesta ihan viikossa päätetty. Seuralla oli halu tehdä neljän vuoden sopimus, niin siitä se sitten muotoutui. Jos mietitään, että ensimmäinen pesti päävalmentajana aikuisten joukkueessa on Kirittärien Superpesisjoukkueen päävalmentaja, niin ei sitä valehtele, jos sanoo, että kyllä se hirvittää jonkin verran. Mutta toisaalta ajatus tuntuu myös hyvin loogiselta. Ajatuksena on tuoda nuoria pelaajia sisään naisten joukkueeseen ja itse tässä oppii koko ajan tuntemaan heidät paremmin. Semmoinen ajatus on, että kun Nalle tuosta väistyy, niin joukkueen ydin on näissä nuorissa pelaajissa. Ja silloin toiminta on helpompaa kaikille, kun tunnetaan jo hyvin toisemme etukäteen. Tässä on pari vuotta itsellä aikaa valmistaa itsensä tuohon asemaan ja kun pesti alkaa, niin se on päivittäistä oppimista sen jälkeen. Toinen näkökulma voisi taas olla se, että tuleeko Kirittäriin todellakin päävalmentajaksi kaveri, joka ei ole kertaakaan vielä päävalmentajana toiminut. Hyvin innoissani olen joka tapauksessa asiasta ja minun on ollut hyvä olla seurassa. Seura on antanut minulle ison mahdollisuuden sen jälkeen, kun pelit Ulvilassa loppuivat.

Nallella on tunnetusti hyvä pelisilmä…

Sehän määritellään sitten oman sopimuskauteni lopussa, että kuinka hyvä se Nallen pelisilmä sitten olikaan.

Nyt on varmaan liian aikaista kysellä, että mitä muutoksia tuot pelinjohtoon, mutta kysynpä nyt kuitenkin? Näyttääkö Mattias Kitolan Kirittäret aikanaan erilaiselta kuin tämän päivän Nalle Viljasen joukkue?

Pelihän kehittyy koko ajan ja pelaamisen vaateet kasvavat. Jos vaikka 2-3 vuoden kuluttua peli on kehittynyt ihan toiseen suuntaan, niin se pelityyli, millä Kirittäret nyt pelaa, ei ehkä olekaan enää voittavaa pesäpalloa. Silloin meidän on siis myös muututtava pelin mukana. Sen sijaan pukukopilliset ideologiat ja peliajatukset, Kirittärien logo ja se henki sen takana ovat varmasti samoja Nallen jälkeenkin. Kirittärien perinteet ja arvot elävät aivan varmasti edelleen myös omalla päävalmentajakaudellani ja sen jälkeenkin.

Näetkö naispesiksessä joitain trendejä siitä mihin suuntaan se on kehittymässä?

Kyllähän siinä tiettyjä elementtejä tai ainakin nyansseja on havaittavissa, jotka menevät tiettyyn suuntaan, esimerkiksi kupperi- ja kuvionvaihtopelaamisessa. Sarjaan tulee myös fysiikaltaan aina vaan kovempia urheilijoita: pallo liikkuu kovempaa ja jalkanopeus siinä mukana. Se kuinka kovaa palloa heitetään ja lyödään alkavat olla kovia kriteerejä sille, ketkä pääsevät pääsarjatasolle pelaamaan.

Kuinka korkealle pelinjohtajan sykkeet nousevat pelin aikana?

Jos sykemittarista katsoo, niin sykkeet ovat siinä 140-150 välillä pelin aikana, 7-8 km tulee myös askelia pelin aikana eli aika fyysinen suoritus se on pelinjohtajallekin. Jännitys purkautuu varmaan noissa askelissa…

Joskus katsomoon tuntuu, että pelinjohtajat pillastuvat tuomarin toimintaan varsinkin tärkeissä peleissä hyvinkin pienistä asioista. Onko siinä kyse pinnan kireydestä, tuomareiden pitämisestä varpaillaan vai mistä?

Eri valmentajilla on tähän varmaan erilaiset lähtökohdat, ehkä olen toistaiseksi itse ollut vähän sieltä rauhallisemmasta päästä. Tuomarien osalta voidaan käyttää vähän samaa analogiaa kuin omien pelaajienkin kohdalla. Onko kyse siitä, että tuomari on tehnyt parhaansa ja tekee virhetuomion vai toisin päin. Virheitä tulee yhtä lailla pelaajille, pelinjohtajille kuin tuomareillekin. Jos erhe tulee huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä saatika jos tuomarista huokuu, ettei hänellä ole kunnioitusta joukkueiden työtä kohtaan, niin sitten ollaan taas eri tilanteessa. Itselle on tärkeää se onko tuomari omassa toimessaan 100 %:sti mukana pelissä. Jos tulee puolihuolimattomasti ja vähän naureskellen tehty tuomio, niin sitten suhtaudun asiaan kriittisemmin.

Erittäin iso kiitos Mattias sinulle todella mielenkiintoisesta haastattelusta, vaikka vähän pitkäksi menikin! Sanohan velipoika Markuksaelle terveisiä kun tapaat. Tulee aina joskus muisteltua niitä pelireissuja, joita tehtiin oman joukkueen kanssa joskus 15 v sitten.

Eipä mitään, kiitos sinulle. Tässä oli oikein mukava rupatella. Sanotaan terveisiä Markukselle, kun nähdään – varmaankin pääsiäisenä!

B-tyttöjen anonyymeja arvioita Mattias Kitolasta

– Jos pitäisi kuvailla Mattiasta yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti kunnianhimoinen. Hän ei jätä asioita puolitiehen, vaan hoitaa ne kunnolla loppuun asti. Hänen tekemänsä taustatyö on todella laadukasta ja tärkeää, vaikkei se peleissä aina katsomoon näykään. Hänestä voi huomata, että hän pyrkii tekemään parhaansa auttaakseen omaa joukkuettaan ja varsinkin edesauttamaan pelaajia kehittymään.

– Mattias on tosi analyyttinen valmentaja. Tykkään itse siitä, että tulee olo pelaajalle, että hän oikeasti välittää pelaajan ajatuksista ja on kiinnostunut.

– Mattias on tosi osaava ja hyvä lisä meidän valmennukselle. Hän ottaa hyvin pelaajat huomioon ja auttaa aina tarvittaessa. Mattias on hyvä typpi!

– Mattias on tosi analyyttinen pelinjohtaja. Treenasimme B-tytöissä tosi paljon kelloa vastaan viime kesänä tiettyjä suorituksia. Kellotimme omia ja vastustajien etenemisaikoja ja minkälaisella ulkopelisuorituksella etenijä palaa pesälle. Se oli varmasti yksi asia minkä takia sitten lopulta pärjäsimmekin niin hyvin.

– Ihan ensimmäiseksi – todella hyvä valmentaja. Hän on tosi omistautunut tuolle jutulle mitä tekee. Ennen pelejä hänellä on tosi tarkat analyysit vastustajasta. Aina kun kysyy apua, niin sitä saa. Ei tarvitse jäädä omien ongelmien kanssa yksin murehtimaan, vaan niistä pystyy kertomaan Mattiakselle. Ääni on kuulemma kova, mutta ei sitä aina omalle pelipaikalle kuule, kun on niin keskittynyt omaan tekemiseen.

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #pesis100