Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Emma Körkköä

Emma Körkkö ja ajatelmia pesäpalloilijan henkisestä maailmasta, psyykestä ja paineensietokyvystä

Emma Körkkö kiinnostaa. Ymmärrän sen varsin hyvin. Ehdotonta naispesäpalloilijoiden eliittiä ja jopa harvinaisesti viime vuonna palkittu vuoden paras pesäpalloilija median toimesta, voittaen jopa miehet. Comebackin tehnyt vain vuosi sitten ja paljon suurta saavuttanut – jälleen kerran. Viime vuosien ja viime vuoden tapahtumat, menestys, saavutukset, tarkoittavat, että Emmasta on kirjoitettu tosi paljon niin oman, paikallis- ja kansallisen median toimesta. Kevään viimeistä pelaajahaastattelua ennen kauden alkua miettiessä näin poikkeuksellisesta pelaajasta on saatava jotain muutakin irti kuin se pitkääkin pidempi meriittilista, tilastomaininnnat ja palkinnot ja saavutukset.

Psyyke. Paineensietokyky. Henkinen vahvuus. Henkinen johtajuus. Nämä oleellisen tärkeät menestyneen ja menestystä tavoittelevan urheilijan välineet ja ominaisuudet. Emman kanssa päädymme keskustelemaan niistä.

Moi! Kiva kirjaimellisesti nähdä pitkästä aikaa Emma! Emman kanssa sovittuun joustavaan tapaamisaikaan aukeaa videopuhelu, joka on näin korona-aikana huomattavasti mukavampi tapa keskustella. Takana on lajiharjoitukset Hippoksella, oleelliset palautumistoimet on takana ja aikaa on tälle haastattelulle. Ei yhtään aiemmin, jotta harjoituksen jälkeen ehtii hoitaa pakolliset – eikä liian myöhään, koska untakin aamuihminen tarvitsee pian.

Ilmaan heitettynä muutamia avainsanoja keskustelun aiheeseen liittyen alkaa pian saada mielenkiintoista pohdintaa Emmalta. Kun mainitsee sanat: psyyke, urheilijan psyyke, paineensietokyky – ei vastauksia aivan apteekinhyllyltä putoa. Tuskin kenellekään.

Psyyke – urheilijan psyyke vai koko ihmisen psyyke. Onko ne erilliset vai sama? Mitä ajattelet yleisellä tasolla ja miten käsittelet psyykettäsi? Myös tässä ajassa, missä koronakin vaikuttaa omalla tavallaan. Mitä ajatuksia sana ’psyyke’ itsessään herättää?

No ehkä mä ajattelen niin, että on erikseen tämä arjenhallinta ja se itsellä korostuu talvella paljon. Puhutaan paljon siitä, miten pää ”kestää” pelissä on hieman toinen asia psyykeen liittyen. Koska voit olla molemmissa huono, molemmissa hyvä tai vain toisessa hyvä ja toisessa huono. Eri tilanteisiin on erilaisia asioita. Sitten on myös, miten harjoituksissa suoriudut tai vaikka miten pystyy ottaa palautetta vastaan.

Paineensietokyky? Jos puhutaan urheilijan paineensietokyvystä – miten avaisit tätä puolta? Miten asiaa itse käsittelet ja onko jotain työvälineitä itsellesi? Miten olet kasvanut/kehittynyt siihen/sillä puolella? Iso asia sulle kun olet isossa tuloksentekoroolissa? Ajatteletko asiaa ja/tai miten harjoitat?

Kyllä henkinen puoli on varmaan pitkälti kiinni itseluottamuksesta, ja että uskoo omaan suorittamiseen myös kilpailutilanteessa. Mulle se tarkoittaa sitä, että valmistautuu tosi hyvin peleihin ja miettii etukäteen esimerkiksi sisäpelissä lyöntejä, tai ulkopelissä tutustuu vastustajan taktiikkaan ja vastustajan lyöjiin ja että mitä lyöntejä on mahdollisesti tulossa. Tämä antaa luottamusta siihen, että tietää, mitä tietää, ja mitä pitää tehdä pelissä. Ja jos menee pieleen, niin menee pieleen, eikä sitä auta jäädä murehtimaan. Koen, että olen ollut aika nuoresta pitäen jo tällainen. En koe, että mulla olisi koskaan ollut paineenkäsittelyongelmia. Jos olen ollut 15-vuotias, kun olen pelannut superpesistä ekan kerran, niin esimerkiksi joukkueemme Karttusen Venla muistuttaa mua monella tavoin ja näen hänessä itseäni. En itse hirveästi mieti, että mitäpä jos – kun ei se auta asiaa. Toisaalta tämä on varmasti luonteenpiirre itsellä.

Peliinvalmistautuminen henkisesti. Harjoitatko jotain valmistautumisrutiineja vai onko ne muodostuneet kokemuksen kautta? Onko jotain mistä tunnistat, että nyt olen valmistautunut hyvin tai huonosti? Onko mahdollista, että huono tunnetila on mahdollista korjata?

Ehkä siitä tietää, että on valmistautunut hyvin, että käy etukäteen läpi tilanteita esim. ulkopelin näkökulmasta. Eri lyöjien eri tilanteita ja lyöntejä ja sisäpelissä se, että tietää, että jos mulla on tämä ja tämä tilanne niin lyön tätä ja jos se ei onnistu, niin voin lyödä jotain toista mietittyä jne. Sitten kun tämä ajatustyö on käyty läpi, niin tietää, että on valmistautunut. Toisaalta sisäpelissä puolin ja toisin ajattelee, että hyvät lyönnit menee aina ja sekin on hyväksyttävä.

Puhuit valmistautumisestasi. Olet isossa roolissa sekä sisä- että ulkopelaajana. Onko mitään, miten valmistaudut tai asioita, jota teet muuta kuin tutustumalla pelaajiin? Miten paljon teet töitä tämän eteen itse vai tuleeko asia joukkueen puolelta?

Nykyisin se on enemmän ulkopelissä vieruskaverien (pelaajien jotka pelaa vierekkäisillä paikoilla) kanssa keskustelua miten kannattaa pelata. Jos joku muu pelaaja on huomannut jonkun asian vastustajan lyöjässsä, niin sitten jaetaan tätä asiaa keskenämme. Tottakai itsellä on pelivuosia sen verran takana niin pelaajien pelinluku on helpompaa ja osaa kiinnittää oleellisiin asioihin huomiota. Ehkä se oma ”pelisilmä” on harjaantunut, mutta toisaalta aina tulee uusia pelaajia, joilla on erilainen tyyli. Ja toki talven aikana uudet keksityt asiatkin ovat uusia. Kaikkiin vastustajan pelaajiin ei aina pääse käsiksi.

Peliinvalmistautumisrutiineita? Entäs pelin aikana – onko mahdollista tehdä muutoksia?

Kyllä pelin aikana ehtii tehdä paljon. Meillä on iso valmennustiimi, jolta tulee pelin aikana apua. Toisaalta jos itsekin huomaa jotain pelin aikana esim. vastustajan joku tietty lyönti niin niitä pystyy rekisteröimään ja muistaa jatkossa. Tottakai kokeneen pelaajan on helpompi lennosta oppia ja reagoida. Muistan kyllä, kun nuorempana en tiennyt puoliakaan pelaajista. Sen lisäksi että opetteli pelaajien nimet, niin samalla piti opetella paljon muutakin vastustajista (mitä yleensä lyövät jne.). On tämä nykyisin paljon helpompaa. Toki tämän kaiken takana on paljon harjoittelua. Myös että on pelannut nyt samojen pelaajien kanssa vierekkäin monta vuotta, välille on syntynyt luottamus ja samalla pystyy itse tekemään rohkeita ratkaisuja tietäen, että vieruskaveri paikkaa tarvittaessa.

Vielä valmistautumiseen liittyen, että olen monesti kokenut että, ettei mene ns. yli olen tehnyt tietoisen päätöksen, että en enää pelipäivänä katso videoita tai muuta ja yritän pyhittää aamuharjoituksen ja pelin välisen ajan täysin muille asioille. Tällä saa ajatukset pois pelistä ja samalla menee vaikka hieman aiemmin pukukopille ennen peliä.

Miten näet omat askeleesi johtavan pelaajan rooliin on se sitten henkinen johtaja tai pelillinen johtaja. Miten siihen kasvetaan? Miten tietoisesti olet sitä harjoittanut?

On hauska, kun tulin Kirittäriin, niin musta on täällä kasvanut tämmöinen pelaaja mitä olen pelitaitojen puolesta. En ole koskaan aiemmin ollut ns. johtavassa roolissa henkisellä puolella. Nyt koen, että olen sitä ollut jo useamman vuoden. Tätä ei usein ajattele edes, mutta mietin kun pelitaidot on parantuneet ja ns. löin itseni läpi superpesiksessä, että onko se siinä kohtaa niin, että itseluottamus on kasvanut niin, että henkistä kasvuakin tapahtui paljon. Ja siitä ollaan Nallekin (pelinjohtaja Viljanen) kanssa puhuttu, että olen ollut paljon esimerkillä johtava pelaaja miten esimerkiksi harjoituksissa tehdään ja siitä varmaan tämä kaikki on lähtenyt. Kyllä koen, että kun joukkueessa pystyy olemaan oma itsensä niin, niin asioista pystyy sanomaankin suoraan. Koen, että pystyn nostamaan asioita esille tarvittaesssa.

Miten jätät taaksesi asioita ja nollaat tilanteita? Onko vinkkejä nuoremmille tai kokemattomammille, mitkä asiat toimisi?

Olen paljon junioreille puhunut esim. yläkoululeireillä, kun on joutunut niissä tilanteissa miettimään itsekin uudelleen, että miten itse oikeasti nollaa tilanteen… Jos oikeasti menee pieleen tai epäonnistuu. Tai vaikka vain harjoituksissa. Kun se ei ainakaan auta, että jää murehtimaan ja että suunta on vain ylöspäin. Ja pelissä koen, että parhaiten pääse asioista eteenpäin, niin onnistumisista kuin epäonnistumisista, kun miettii vain seuraavaa tilannetta. Montako paloa on, missä on etenijä, kuka on lyömässä jne. Hyvin konkreettisia asioita. Yrität olla heti kiinni seuraavassa hetkessä, niin ei jää miettimään. Pelin jälkeen on aikaa miettiä, mitä kävi ja miksi. Pelin hetkessä ei asiasta tee itselleen ja muille kuin vain hallaa. Tämä on toki helppo sanoa. Mutta ajatuksen siirto johonkin konkreettiseen on itselle se tie.

Henkinen valmennus Kirittärissä?

Meillä on taustalla mukana esimerkiksi Holapan Riitta (toim.huom. moninkertainen Kirittärien mestaripelaaja ja entinen kapteeni) niin tietää, että on aina joku, jolle jutella jos vähänkään mietittyttää joku asia. Tai vaikka ei mietityttäisikään – niin aina voi jutella. On ollut todella hyvä apuväline. Siitä on myös paljoa apua, että Riitta entisenä Kirittärien pelaajana tietää perinteet ja kulttuurin ja miten Kirittärissä asioita tehdään. Kun hän on ollut pelaajana itsekin asemassa esim. finaalipelien tunteista, niin jutellessa keskenäinen ymmärrys on helpompaa.

Kesä on tulossa. Uusi elämä ja sen keskellä navigointi?

Mulla loppui työt viime viikolla työt ja nyt olen vain pesäpalloilija. Koulun puolesta jotain kursseja suoritan kesän aikana, mutta pääasiassa pesäpalloa. Se on tosi kivaa varsinkin kun talven aikana on ollut kolme aika isoa osa-aluetta hoidettavana.

Tosiasia on, että pelejäsi on varmasti edessä vähemmän kuin takana. Tästä meidän katsojien on syytä osaltasi nauttia. Millaisen perinnön jätät mielestäsi pesishistoriaan ja millaisena pesäpalloilijana toivot itsesi muistettavan uran jälkeen?

En ole kyllä koskaan ajatellut… Mutta jos pitäisi toivoa jotain mitä minusta muistetaan… Olisi kiva, jos ihmiset muistaisivat sen, että olen kohtuullisen monipuolinen pelaaja. Aika paljon on profiloituneita pelaajia jossain roolissa mutta monipuolisia vähemmän.

Sarjaohjelmat on vihdoin julkaistu ja kausi polkaistaan käyntiin kesäkuussa. Onko antaa jotain erityistä vinkkiä seurattavaksi katsojille mitä asiaa tai ketä pelaajaa… Millä saisit katsojat kiinnittämään huomiota johonkin?

Mitäs tähän voisi sanoa… (syvää mietintää)… No ehkä yleisesti jos ajatellaan, että jos on vaikka pienemmän roolin pelaaja, että he olisivat jotenkin ”huonompia” ja esim meillä ei ole niin. Jos katsoo vaikka meidän kakkoskärkeä tällä hetkellä, niin osaamista löytyy niin laajalta rintamalta. Aasinsiltana tähän paineasiaan… Meidän joukkueessa ei ole kenenkään pakko onnistua, ja vaikka itsekin on isossa roolissa jossa onnistuu tai epäonnistuu, niin joukkueessa on aina muitakin, jotka onnistuu. Se on varmaan seurattava asia, jos sitä voi seurata.

Toivotaan samanlaista nautintoa pelaamiseen, mistä viime vuonna useasti kerroit! Ja kiitos juttuhetkestä Emma!

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Emma Körkön kummiyrityksinä toimivat:

#yhdessähuipulla2021 #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #kirittärienfanikatsomo #pelaajahaastattelu