Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Laura Toikkasta

10.6.2020 

Kauden avaukseen on enää kaksi yötä. Tunnelmaan voi virittäytyä Fanikatsomon juttusarjan mukana, vuorossa tällä kertaa Laura Toikkanen. Muistathan myös perjantain avausottelussa useat poikkeusjärjestelyt: lippuja on myynnissä rajattu määrä (ennakkolippua suositellaan), kausikorttilaisille oma järjestelynsä kuten myös VIP-lipuille.

Katso koronarajoitusten takia muuttuneet käytännöt otteluun: https://www.kirittaret.fi/liput/

Etukentän kylmäpäinen ratkaisija
 

Alkuun pari tietokilpailukysymystä. Kuka löi Kirittärien viimeisen juoksun viime syksyn ikimuistoisessa viimeisessä finaalissa? Entä kuka poltti samassa pelissä viimeisen porilaisen, jonka jälkeen mestaruusjuhlat käynnistyivät? Ketä monet joukkuetoverit pitävät joukkueen hauskimpana tyyppinä?

Ura naisten Superissa alkoi jo 15-vuotiaana Siilinjärvella, sieltä Vuokatin kautta Lappeenrantaan, josta Raumalle vuodeksi. Nyt takana kaksi vuotta Kirittärissä, kaksi Suomenmestaruutta ja useita voittavia suorituksia aina kauden tärkeimmillä hetkillä. Kyseessä on tietysti Kirittärien etukenttää haukan lailla vartioiva, mutta järvikalan herkillä aisteilla reagoiva savolainen sisupussi Laura ”Muikku” Toikkanen. Muikku on kunnostautunut Kirittärien 2-kärjen vaihtajana juuri kauden ratkaisupeleissä, joissa on kysytty 2-kärjen pinnan pitävyyttä. Näyttävimmillään Laura on ulkopelissä, missä hänen pelinlukutaito, tahdonvoima ja voimakas eläytyminen ovat nostaneet hänet monen pesisfanin suosikiksi. Aivan huikea pelinainen ja äärimmäisen tärkeä joukkuepelaaja.

Palataanpa aluksi viime syksyyn ja ratkaisevaan finaaliotteluun Hippoksella. Sait kunnian heittää sen viimeisen Porin pyristelyt lopettaneen tappoheiton kotiin, minkä jälkeen mestaruusjuhlat alkoivat. Muistelepa vielä tuota omaa suoritustasi tarkemmin.

– Tuo suoritus oli siinä vaiheessa ihan samanlainen suoritus, kuin mikä tahansa muukin suoritus. Olen pelissä sellainen hetkessä eläjä, etten osaa ajatella muuta kuin seuraavaa suoritusta. On sitä jälkeen päin naurettu, että piti vähän lisätä jännitystä peliin, kun pallo pomppi kädessä ennen heittoa!

Pelasit Kirittärien 2-kärjessä aivan huikeat pudotuspelit viime vuonna. Loistavien ulkopelisuoritusten lisäksi löit ratkaisufinaalissa ensin takapesät täyteen ja heti perään mestaruuden ratkaisseen voittojuoksun. Tämä oli varmaan niitä ikimuistoisimpia lyöntejäsi urallasi vai oliko? Kertaatko vielä mitä tuossa hetkessä tapahtui?

– En tarkalleen muista tuota tilannetta, mutta myönnettäköön, että kyseessä taisi olla epäonnistunut koppilyönti, jolla se juoksu sieltä sitten tuli. En siis pidä sitä mitenkään ikimuistoisena lyöntinä, vaikka se voittojuoksuksi lopulta jäikin.

Tavaramerkiksesi on tullut alakautta kotipesään lähtevä syöksyheitto, jota on edeltänyt pallon kiinniotto paljaaseen käteen. Näitä temppuja eivät muut osaa. Miten tämä katsomoon huikealta näyttävä temppu on kehittynyt?

– Näitä näpyn hakuja syöksymällä on muistaakseni ensimmäisen kerran harjoiteltu jo lukiossa. Silloin se ei kuitenkaan kuulunut vielä omiin vahvuuksiini. Täällä Kirittärissä sitä on harjoiteltu talvella salissa treenatessa aina silloin tällöin, mutta ei kuitenkaan sen enempää olla siihen keskitytty. Sitten kun on pelissä muutamia kertoja tehnyt kyseisiä suorituksia, niin se on alkanut sujua aika lailla rutiinilla. Vaikka näpyn haku syöksymällä saattaa näyttää katsomoon hienolta, niin minulle itselleni se on silti helpoin tapa palauttaa pallo näpylyönnistä takaisin kotipesään Mantsiselle. Siksi sitä nähdäänkin peleissä niin paljon.

Menetit viime kauden päätteeksi etukentän tutkaparisi Emma Sallisen. Minkälaista haasteita se on tuonut etukenttäpelaamisen harjoitteluun – paikkaanhan on kaiketi kokeiltu useampiakin pelaajia vierellesi?

– Tietysti alkuun mietitytti, kun tiesi, että vierelle tulee uusi pelaaja. Emman kanssa ehdittiin kuitenkin kahden vuoden ajan treenata ja pelata yhdessä etukentällä, joten pelaamisesta oli tullut jo melko vaivatonta. Nyt saan siis vierelleni joko Siri Eskolan tai Ella Mäkelän. En koe, että uuden pelaajan tuleminen etukentälle on juurikaan tuonut haasteita harjoitteluun. Mielestäni yhteispeli toimii meillä etukentällä hienosti ja pelien myötä kehittyy entisestään!

Mitä asioita olet pyrkinyt kehittämään talviharjoittelussasi ja minkälaisen Muikun kotiyleisö näkee tänä kesänä Hippoksella?

– Tässä vaiheessa peliuraa, kun tietää, ettei se pelipaikka enää kauheasti tule muuttumaan, niin on helppoa heti treenikauden alusta saakka keskittyä oman roolin mukaisiin juttuihin harjoittelussa. Vahvuuksia on hiottu entistä paremmaksi ja joitain uusiakin juttuja on otettu mukaan! Tänä kesänä Hippoksella nähdään uransa parasta pesistä pelaava Muikku, joka ilahduttaa suorituksillaan niin yleisöä, kuin joukkuekavereitakin! Josko joitain uusia tuuletuksiakin päästäisiin näkemään…

Mitä Lauran siviilielämään kuuluu?

– Pesäpallon lisäksi opiskelen ja teen töitä. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa varhaiskasvatusta ja nyt alkaisi olla kaksi vuotta opintoja takana. Siispä ihan perus opiskelijan ja pesäpalloilijan arkea lähes vuoden ympäri.

Millä tyylillä Muikku ui? Mikä on oma suhteesi tuohon savolaiseen perinnekalaan ja miten sinusta tuli Muikku?

– Muikku ui omalla riehakkaalla tyylillään, eikä koskaan tiedä mitä matkan varrella tapahtuu! Lempinimen Muikku olen saanut vasta tultuani Kirittäriin. Ne, jotka yhtään tuntevat Nallea, varmaankin tietävät, että Nallen kirjoittamat tekstiviestit, sähköpostiviestit jne. jättävät aina lukijalle pienen tulkinnan varan. Kaikki on siis lähtenyt liikkeelle Nallen kirjoittamasta viestistä, jossa Toikkasen sijaan, kirjoitusvirheen seurauksena luki Muikkunen. Lempinimestä ja savolaisuudesta huolimatta, en ole mikään suuri muikkujen ystävä. Muikkukukko ja paistetut muikut vaativat vielä totuttelua…

Juttu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä.

#yhdessähuipulla2020