Avausleiri 28.-29.10. pelaajan silmin

3.11.2016

Kirittärien superpesisjoukkue avasi yhteisen harjoituskautensa viikonloppuleirillä 28.-29.10. Tälle kaudelle Kirittärien riveihin siirtynyt Emma Sallinen avaa hieman viikonlopun ohjelmaa ja fiiliksiä.

28.-29.10. – Kun minustakin tuli Kiritär

Näin siinä sitten kävi, että minustakin tuli Kiritär. Vaikka oranssi paita näyttää vielä toistaiseksi hieman vieraalta, minusta tuntuu, että olen saapumassa omalla tavalla kotiin. Olen tosiaan Emma Sallinen. Viinijärveläislähtöinen pelaaja, joka on kuitenkin jo viimeiset 2,5 vuotta asunut ja opiskellut enemmän ja vähemmän Jyväskylässä. Siirtyminen Kirittärien riveihin tapahtuikin loppujen lopuksi aika kivuttomasti, ja joukkueen ensimmäinen leiriviikonloppu kyllä todisti, että olen oikeassa paikassa.

Ensimmäistä leiriä vietettiin tosiaan 28.-29.10. Perjantain ohjelmassa oli palloiluvuoro Graniitissa klo 18.30. Täytyy myöntää, että saavuttuani yliopistolta kotiin neljän maissa tuijotin seuraavat pari tuntia malttamattomana kelloa, että milloin saisi lähteä treeneihin. Tutulle n. 1 km matkalle varasinkin näin perjantai-illan jännityksissäni reippaat 30 min ajoaikaa, joten kerkesin hieman tuoksutella tuulia Graniitin juoksusuoralla ennen  kuin muu joukkue saapui paikalle. Nopeiden esittelyiden jälkeen siirryimme salin puolelle, jossa pelailimme jalkapalloa, käsipalloa ja jumppailimme kroppaa valmiiksi lauantain testejä varten. Allekirjoittaneella meinasi mennä homma jo tässä vaiheessa hieman tunteisiin, kun sinisten joukkue hävisi sekä jalkapallon että käsipallon. Perjantai kuitenkin huipentui päätöslajiin tunnelipalloon, jossa pesiskouluohjaajan rautaisella kokemuksella joukkueemme otti murskavoiton 4-0. Kahdeksan jälkeen poljin tyytyväisenä kotia jännittämään lauantain testirupeamaa.

Vaikka lauantaiaamu valkeni sateisena, Hipposhallin juoksusuoralle ilmaantui kyllä toinen toistaan aurinkoisempia tyyppejä. Lauantain testiohjelmistossa oli 30m piikkiaika sekä kuntopallotestit. Näin enemmän lyöjäpuolen naisena katselin omien vetojen välissä meidän etenijöiden menoa tyytyväisenä. Eiköhän kesällä sieltä kolmoselta nainen jos toinenkin kotia saada. Toiminta jatkoi yhtä vakuuttavana, kun rupesimme antamaan kuntopalloille kyytiä. Päivän yllättäjäksi nostaisin Jessin, joka ei antanut kuntopalloille hetkeäkään armoa.  Testien jälkeen oli palaverin vuoro. Kävimme läpi seuran ja joukkueen toimintatapoja, että kuinka tästä lähdetään nyt eteenpäin. Täytyy antaa tunnustusta, että meidän ympärillemme on kasattu tiimi osaavia ihmisiä.

Päivän ja ehkä koko viikonlopun kohokohta oli yhteinen ruokailu. Säästimme ABC:n lihapullat ja kanapastan vielä kesälle, ja pääsimme nautiskelemaan Hotelli Alban antimista. Maisematkin olivat kohdallaan, kun hiljaisuus laskeutui pöytäseurueeseen ruoan saapuessa. Jos joku valmentaja miettii kuinka saada joukkueellinen naisia hiljenemään hetkeksi, ehdotan ruoan tarjoilua. 😉

Kokonaisuudessaan leiristä jäi todella hyvät fiilikset ja ennen kaikkea itsellä nousi hullu motivaatio päästä taas kunnolla tekemiseen kiinni. Joukkueellinen näin huippuja tyyppejä tekee tästä matkasta sen arvoisen. Tästä se meidän matka kohti kesää alkaa. Pysy kuulolla!

– Emma Sallinen