On kiitosten aika
Julkaistu 10.9.2013 Urheilussa saa aina sen mitä ansaitsee. Me, Kirittäret olimme naisten superpesiksen kolmanneksi paras joukkue kaudella 2013. Se on lähtökohtiin nähden upea saavutus ja jatkaa seuran käsittämättömän hienoa mitaliputkea kolmentoista lätkän mittaiseksi. Hengeltään ja sitoutumiseltaan kauden 2013 joukkue oli paras mitä olen itse johtanut sitten 2005 mestarijoukkueen. Meillä oli omat vaikeutemme mutta rakkautta, ymmärrystä […]
Julkaistu 10.9.2013
Urheilussa saa aina sen mitä ansaitsee. Me, Kirittäret olimme naisten superpesiksen kolmanneksi paras joukkue kaudella 2013. Se on lähtökohtiin nähden upea saavutus ja jatkaa seuran käsittämättömän hienoa mitaliputkea kolmentoista lätkän mittaiseksi.
Hengeltään ja sitoutumiseltaan kauden 2013 joukkue oli paras mitä olen itse johtanut sitten 2005 mestarijoukkueen. Meillä oli omat vaikeutemme mutta rakkautta, ymmärrystä ja sydämiä riitti kaikille niin myötä kuin vastamäessä.
Ensimmäisenä ison halauksen ansaitsee taustalla häärivä huolto Allu Gerlach ja joukkueenjohtaja Risto Pitkänen. Vastaus ”- ei kuulu minun toimenkuvaan”, kuului vain minun sanavarastooni – ei teidän. Kiitos myös joukkueen huikea lääkäri Arja Patala.
Kiitos joukkueen kokeneet pelaajat: Johanna Vikman, Tiina Tolonen, Laura Nuutinen ja Marjukka Urpelainen. Te kannoitte hienosti oman vastuunne pelistä toiseen ja kasvatitte omalla esimerkillänne joukkueen nuorista pelaajista voittajia. Kiitos Masse Mäkinen. Syöttötyöskentelysi pronssipeleissä oli parasta lukkaripeliä mitä naisten superpesiksessä tällä kaudella näin.
Kiitos ensikertaa mitalihumua maistelevat Mira Kolehmainen, Kati Nykänen ja Aino-Maija Haapamäki. Te kolmikkona toitte sekä pelillisesti että henkisesti juuri puuttuvan särmän muuttuneeseen joukkueeseen. Jos joku teistä on vaikea, mitä ne helpot tyypit on?
Kiitos Lotta Hynninen ja Maiju-Riikka Koponen. Te täytitte omat ruutunne alusta loppuun ja Lillin kaksi ratkaisevaa pronssijuoksua kruunasi junioriemme kauden.
Mitali on aina kaikkien joukkueenjäsenten yhteistyön summa, mutta ilman Kira Anderssonin ja Jeppe Hakkaraisen huimaa kehitystä ja kasvamista joukkueen johtaviksi ulkopelaajiksi, ei Kirittäret tällä hetkellä pronssia juhlisi. Tähän kaksikkoon ruumiillistuu Kirittärien mitaliputken jatko ja kausi 2013. Kiitos Zyrkkis ja Jeppe.
Suurin kiitos kehityksestä kuuluu aina itse tekijöille eli pelaajille, mutta ilman taustalla toiminutta valmennustiimiä tämä ei olisi ollut mahdollista. Kiitos päävalmentaja Katja Saari ja koollaan paljon kohua herättänyt valmennus: Riitta Holappa, Niina Rinkinen, Jenni Tolonen ja Marjut Hylkilä. Kuten tiedämme – (tiimin) koolla on väljä!
Lopuksi iso kiitos II-valmentaja Maaru Seppä. Ilman sinun taktisesta osaamistasi, vastuunottoa, lojaalisuutta ja ystävyyttä olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen – ja ennen kaikkea – ilman pronssimitalia. Sydän ja halaus.
Usko, Toivo ja Rakkaus, mutta suuriin niistä on Toivo!
-ara